Saturday, December 4, 2010

Thanksgiving Recess Kanadassa

Käytiin Kanadassa reilun viikon road tripillä Thanksgiving lomalla. Matka oli suunniteltu jo aikaa sitten ja majoituksetkin varattu. Reittinä oli Bloomsburg-Niagara Falls-Toronto-Kingston-Ottawa-Montréal-Bloomsburg. Reilun tuhannen mailin reissu kahdeksalle päivälle. Reissuun lähtivät Kari, Manuel, Marius, Jana, Aga, Jarvis ja tietysti lisävahvistus suomesta eli Hömppä. Hömppä tuli Jenkkeihin torstaina 18.11. ja käytiin kämppis-Chrisin kanssa hakemassa se Bloomsburgin sairaalan bussipysäkiltä seuraavana päivänä joskus puolenpäivän jälkeen. Käytiin syömässä koululla ja piipahdettiin Bloomsburgin keskustassakin. Illemmalla käytiin vuokraamassa autot reissua varten Enterprisesta.

Seuraavana aamuna (eli lauantaina) otimme suunnan kohti Niagara Falssia. Kävimme walmartista hakemassa GPS:n reissua varten ja kuulimme matkalla, että myös Aga sai viisuminsa ja pääsee mukaan. Koulu oli sössinyt viisumihakemuksen ja pantannut sitä pari viikkoa ennen lähettämistä eikä sitä sen takia meinattu saada ajoissa. Lopulta se käytiin siis hakemassa postista lähtöpäivänä. Paikallinen posti luovutti Agalle lähetetyn kirjeen (jossa sisällä passi ja viisumi) aika mielenkiintoisesti Janalle ilman mitään henkkareita tai että Aga olisi edes ollut mukana. Hyvä tietää, että USPS käsittelee henkilökohtaisia asiakirjoja vaadittavalla tarkkuudella.

Saavuimme Niagara Fallseille aika sopivasti vielä valoisan aikaan. Räpsimme pakolliset turistifotot ja jatkoimme matkaa parin-kolmen tunnin jälkeen, kun oli jo pimeää. Oltiin paikalla itse asiassa aika mukavasti, kun näimme putoukset sekä valoisalla että pimeällä. Pimeällä valaistus oli hienon näköinen ja spotit vaihtoivat värejään ehkä vartin välein. Olihan koko paikka tietysti muutenkin tosi hieno, mutta ehkä pienempi mitä odotin. Pääsee varmasti kesällä vielä paremmin oikeuksiinsa.

Matka Niagaralta Torontoon oli nopea, ehkä reilun 100km pyrähdys. Heitimme perille päästyämme kamat hostellihuoneeseemme ja lähdimme kundiporukalla syömään, sillä tytöt majoittuivat Janan jonkun tuttavan luona puolen tunnin päästä keskustasta.  Safkan jälkeen kävimme maistamassa muutaman paikallisen oluen (Creemore) ja painuimme pehkuihin.

Sunnuntaiaamuna menimme Air Canada Centeriin ja ostimme liput päivän NBA matsii Toronto Raptors - Boston Celtics. Areenan ympärillä ja sisälläkin oli paljon lipputrokareita, mutta päädyimme ostamaan liput luukulta, kun niitä kerran oli vielä jäljellä. Lisäksi lipunmyyjä tiesi kertoa, etteivät trokareiden liput aina ole käypiä eli senkin takia oli hyvä ostaa ihan oikea lippu siitä virallisesta myyntipaikasta. Hankimme $50 liput piippuhyllyn ensimmäiseltä riviltä. Vaihtoehtona oli $35 liput piippuhyllyn kulmasta ylempää, mutta ensimmäinen rivi kuulosti tietysti huomattavasti paremmalta. Paikat osoittautuivatkin ihan hyviksi vaikka kentälle tietysti olikin matkaa, ja matsin näki tosi hyvin. Itse peli oli todella tiukka ja katsomon tunnelman onneksi kotijoukkue voitti lopulta 102-101. Celtics meinasi vielä kääntää pelin, kun ainoastaan pari sekuntia oli jäljellä, mutta heitto meni ohi. En seuraa yhtään koripalloa, mutta oltiin kaikki todella tyytyväisiä että käytiin katsomassa tuo matsi.
Pelin jälkeen menimme CN Toweriin, joka on kokonaisuudessan noin 550m korkea, mutta kävimme toiseksi ylimmässä "päätasossa" 350m tuntumassa. Tästä olisi päässyt vielä lähes sata metriä korkeammalle lisämaksua vastaan. Olimme juuri ja juuri valoisan aikaan ylhäällä, mutta pääasiassa näimme kaupungin iltavalaistuksessa. Komeat näköalat, mutta niistä parista korkeasta tornista missä olen itse käynyt pidän Eiffeliä huomattavasi hienompana. Lisäksi melkein $30 hintainen lippu torniin oli mielestäni hieman kohtuuton. Kävimme illalla syömässä erittäin kohtuuhintaisessa Gabby's baariravintolassa. Söin kookkaan fajitas-setin yhdeksällä kanadan taalalla, eivätkä muidenkaan annokset olleet kovin kalliita vaikka kukaan ei tainnut ruokaansa ihan loppuun asti jaksaakaan.

Maanantaina menimme ensimmäiseksi Hockey Hall of Fameen. Paikka oli 10min kävelymatkan päässä hostellistamme. Museossa oli aika kattava annos kiekkoilun historiaa ja sieltä löytyi aika paljon suomalaispelaajienkin esineitä, kuvia, paitoja yms. Mielenkiintoinen kierros kaikenkaikkiaan. Otimme hokipläjäyksen jälkeen suunnan kohti Chinatownia ja Kensington marketia Hömpän ja Manuelin kanssa. Pidin Kensingtonin alueesta. Kapeita matalia erilaisia taloja vierekkäin, paljon hienoja graffiteja ja maalauksia seinillä ja yksilöllisiä pikkupuoteja. Vuodenaika todennäköisesti rokotti kuitenkin aluetta ja kovin moni liikkeistä ei näyttänyt olevan auki. Piipahdimme vielä ylopistoalueella ja menimme illalla Hömpän kanssa Sushille.

Lähdimme tiistaina herättyämme kohti Kingstonia. Kingstoniin oli parin tunnin ajomatka, mutta pysähdyimme matkalla Brightonissa Lake Ontarion rannalla vanhan majakan luona nauttimassa auringonpaisteesta ja mukavista maisemista. Kingstonissa emme oikeastaan tehneet mitään. Kävimme tuon n. 120,000 asukkaan kaupungin keskustassa syömässä Five Guysissa ja menimme reissun parhaan majoituspaikan huoneeseen katsomaan NHL matsia töllöstä.

Keskiviikkona matkasimme Ottawaan. Hostellimme Ottawassa oli kolmekerroksinen puinen omakotitalo. Alakerrassa oli kotoisa olohuone useine sohvineen, nojatuoleineen ja tietysti tv. Meillä oli oma siisti parvekkeellinen huone talon ylimmässä kerroksessa. Asetuttuamme lähdimme syömään ja katsastamaan kaupunkia. Aikamme seikkailtuamme kävimme printtaamassa ostamamme NHL liput Ottawa Senators - Dallas Stars matsiin ja selvitimme miten areenlle pääsee. Toisin kuin Toronton Air Canada Center,  Ottawan Scotiabank Place ei ollut keskustassa vaan melkein 30km päässä siitä. Kävimme Tim Hortonsissa (Kanadan Dunkin Donuts) kahvidonitseilla ja otimme bussin areenalle. Matsi oli valitettavasti pettymys. Tunnelma areenalla oli laimehko, peli oli vähämaalinen (1-2 Starsille), Jarkko Ruutu ei aiheuttanut hämminkiä, Kari Lehtonen ei pelannut Starsin veskana eikä pelissä nähty yhden yhtä tappelua. Matsin jälkeen otimme bussin takaisin hostellille, chillasimme tovin ja menimme nukkumaan.

Torstaina ajoimme Montrealiin. Matka kesti vajaa pari tuntia. Kaupunkiin saavuttuaan huomasi tulleensa Quebecin puolelle, sillä kaikki kyltit olivat pääasiassa ranskaksi ja kaduilla kuuli oikeastaan ainoastaan ranskaa. Onneksi ihmiset sentään olivat iloisemman ja ystävällisemmän oloisia kuin mikä kuva ranskalaisista yleisesti on. Montrealissa oli lisäksi kylmempi kuin missään muualla siihen asti. Pyörimme ensimmäisen päivän kaupungilla ja päädyimme illalla sporttibaariin (La Station Des Sports) syömään  ja juomaan erittäin kohtuuhintaisia ruokia ja juomia. Tilasin Poutinen joka on ainakin itäisessä Kanadassa suosittua paikallista ruokaa. Perinteinen Poutine koostuu ranskalaisistaa, juustostaa ja kastikkeesta, mutta sitä saa muillakin lisukkeilla. En pitänyt sitä mitenkään kovin erikoisena kuten ainesosista saattaa päätellä. Tarjoilija antoi meille kuitenkin Montrealin parhaan Poutineravintolan osoitteen ja kehotti meitä käymään siellä.

Seuraavana päivänä suuntasimme vanhaan kaupunkiin (Old Montréal). Keli oli pirun kylmä ja tuulinen ja taisi taivaalta tulla jokunen lumihiutalekin. Alueella oli off season -katuremontit käynnissä, mutta rakennukset olivat hienoja. Paremmalla kelillä olisin voinut pyöriä siellä kauemminkin, mutta jatkoimme kierroksen jälkeen matkaamme kohti olympiastadionia. Montrealin olympialaiset olivat vuonna 1976 ja sen kyllä huomasi rakennuksista. Kaikki nuo oman aikansa uljaat betonirakennelmat eivät olleet pelkästään rapistuneita vaan lisäksi myös erittäin rumia. Todistettuamme Lasse Virénin nimen voittolaatoissa palasimme hostellille sulamaan.

Illalla päätimme ottaa sporttibaarin tarjoilijattaren neuvosta vaarin ja lähdimme etsimään Poutineravintolaa (La Banquise). 45 minuutin epäuskoisen harhailun jälkeen löysimme kuin löysimmekin tuon ravintolan vain todetaksemme, että paikka oli aivan täynnä ja sinne oli melkein puolen tunnin jono. No koska olimme jo tulleet niin pitkälle, päätimme jäädä odottamaan. Ilmeisesti jono ravintolaan ainakin perjantai-iltana on tavallinen näky sillä taaksemme ilmestyneen jonon porukka ei näyttänyt olevan asiasta moksiskaan. Veikkaan, että osa porukasta joutui odottamaan sisälle pääsyään lähes tunnin verran. Saimme lopulta pöydän ja tilasimme ehkä 20 eri Poutinevaihtoehdon joukosta itsellemme mieluisimmat. Hinnat olivat huokeita (luokkaa $6-9 normaalit, $10-13 isot) ja annokset kookkaitan, mutta kenestäkään ei tullut Poutinen ystävää. Oma annokseni oli kyllä parempi kuin minkä sporttibaarissa sain, mutta ei se vieläkään säväyttänyt. Viidestä maistajasta ainoastan Manuel sanoi syövänsä tätä herkkua uudestaan jos tilanne sen sallii.

Hömppä otti lauantaina junan takaisin Nykiin ja me jäimme vielä päiväksi Montrealiin. Käytiin Manuelin kanssa tsekkaamassa Montrealin kasino ja nähtiin siinä samalla vilaus F1 radastakin. Oli aika kylmä ja tuulinen keli niin jätettiin radan läpi kävely väliin. Kasino oli iso. Muistaakseni 6 kerroksinen ja laajalla alueella. Siellä oli lähinnä vanhuksia pelaamassa yksikätisiä. Lähinnä vilkastiin paikka läpi, juotiin ilmaset kupit kaffetta ja pelattiin vitosella kenoa. Raskaiden tappioiden jälkeen otettiin metro Little Italyyn ja käytiin syömässä pizzat. Illalla mentiin lähiravintolaan katsomaan töllöstä, kun Montreal Canadiens pieksi Buffalo Sabresin ja mentiin ajoissa nukkumaan.

Lähdettiin aamulla yhdeksältä tien päälle. Marius oloi jättänyt kannettavansa (ja sen mukana viisumipaperinsa ja passinsa) Ottawan hostelliin, joten jouduimme ajamaan sitä kautta takaisin. Kieppi toi noin 1,5-2h lisää ajettavaa tuohon muuten n. 8 tunnin reissuun, mutta sille ei mahtanut mitään. Ajomatka sujui lepposasti ja menikin yllättävän nopeasti kaikesta huolimatta.

Reissu oli oikein mukava ja haluaisin käydä vielä joskus ainakin Montrealissa uudestaan. Luulen, että kaupunki on kesällä todella jees.