Yöllä oli kylmä. En ollut ostanut peittoa, kun kuvittelin pelkän lakanan riittävä. Päivällä oli ollut lämmin ja myös täksi päiväksi oli luvattu 25-30 astetta. Pitää säätää patteriin lämpöä ja ostaa seuraavalta Wallureissulta peitto.
Menimme tuttujen vaihtariheppujen kanssa Brunssille yliopiston pääruokalaan Scranton Commonsiin. Paikka oli Haaga-Heliassa opiskelevan silmin jäätävä. Pizzaa, pastaa, keittoja, salaatteja, leipiä täytettynä ja ilman, hampurilaisia, iso jälkiruokapöytä, juomapiste jossa tietysti kaikki eri limonadivaihtoehdot mitä keksiä saattaa, sekä perinteiset mehut, maidot, vedet jne. Ruokala on siis iso, siellä käytännössä ihan mitä vaan, ja sitä saa safkata juuri sen verran kun haluaa. Otin tomaattikeittoa ja salaattia, sekä jälkiruuaksi hedelmiä ja pähkinöitä. En halua palata kotiin kovinkaan läskinä, ja koska salaattivalikoima on kattava siitä saa oikein maittavan aterian.
Otimmet ruokailun jälkeen jalat allemme ja lähdimme tutkimaan kaupunkia. Kaupungin keskusta tarkoittaa siis sitä yhtä tietä jonka varrelta kaikki kaupat löytyvät. Se oli nopeasti kävelty läpi. Otimme suunnan kohti oomsburgin läpi kulkevaa tietä ja lähdimme katselemaan mitä lähiympäristöstä löytyy. Törmäsimme kaljakauppaan (joka oli vähän hakusessakin) hetken talsimisen jälkeen. Kaupassa oli ehkä 10 eri limonadimerkkiä ja varmaan satoja eri olutlaatuja 24-30 kappaleen pakkauksissa. Kauppa ei myy yksittäisiä tölkkejä tai edes 6-päkkejä. Jos janottaa niin kerralla pitää ostaa perhepakkaus. Mitäköhän Hyssälä sanoisi? Yliopistoaluehan on virallisesti "dry campus", matkaa kaljakauppaan on pari-kolme kilometriä, eikä meillä ollut laukkua mukana, joten jätimme tölkit suosiolla hyllylle ja suuntasimme kohti myyjän neuvomaan viinakauppaa puolen kilometrin päähän. Tien varrella ei tietenkään ole kävelytietä vaan matka taittui halki Dunkin' Donutsin, McDonaldsin, Applebeesin ja Burger Kingin pihojen läpi. Jep, nämä kaikki vierekkäin n. 500m sisällä, hurjaa.
Viinikauppa oli melko lailla minkä tahansa perinteisen Alkon kokoinen. Sieltä löytyi sekä Usalaisia että Eurooppalaisia viinejä ja väkeviä juomia (Finlandia Vodkaakin tietysti!). Viinejä normaalikokoina sekä aina melkein kaikki mahdollisia kokoja aina viiden litran jättipulloihin asti. Myös viinoja löytyi ainakin 1,5l pulloihin asti ja pienin taisi olla 0,75l. Otin hyllystä pullon viiniä ja vodkan, mutta kassatäti ei ystävällisesti hyväksynyt ajokorttiani henkilöpaperina tarkoittaen sitä, että pullot jäivät kauppaan. En tosin ymmärrä miksi kortti ei kelvannut, sillä Eurooppalaisella ajokortilla saa käsittääkseni ajaa jenkeissä vuoden ajan. Olen lisäksi käyttänyt sitä ravintoloissa jos papereita on kysytty. Palasimme myöhemmin The Beverage Stationiin (se olutkauppa) hakemaan ölppää.
Istuimme iltaa asunnollani Manuelin ja Jarvisin kanssa, koska kukaan ei ole vieläkään muuttanut tänne. Poltimme pizzan uunissa ja tutustuimme viereisen oven naapureihini. Manuel oli ulkona tupakalla kun naapuri astui ulos ja alkoi juttelemaan meille. Soitti vielä myöhemminkin ovikelloa ja pyysi ulos tupakalle. Istuskelimme ulkosalla pitkän tovin ja myöhemmin naapuri esitteli vielä kaikki huonetoverinsakin. Näiden kanssa ei todellakaan ole vaikea tutustua, kun kaikkia tuntemattomiakin tupataan moikkaamaan.
Kuvia löytyy taas täältä:
http://picasaweb.google.com/emaasalmi/Bloomsburg1?authkey=Gv1sRgCL695tW4spCxaA&feat=directlink
Sunday, August 29, 2010
Matkalla Bloomsburgiin
Heräsin jälleen kerran kukonlaulun aikaan ihan issesseen. Lähdin läppäri kainalossa aamiaiselle. Jenkki oli edellisiltana maininnut Shuttlebussista joka veisi minut hostellin edestä Newarkin lentokentälle $20 hintaan, mutta en ollut kovinkaan luottavainen tähän tarjoukseen ja Googlailin aamiaisen yhteydessä julkisen liikenteen suomia mahdollisuuksia. Kaveri piti kuitenkin lupauksensa ja soitti aamulla bussikyytiä minulle. Shuttle olisi tietenkin pitänyt varata jo aiemmin ja seuraava noutoaika olisi ollut jo liian myöhään, sillä kyydin Bloomsburgiin oli määrä lähteä lentokentältä klo 12. Olin siis omatoiminen eli pakkasin kamat ja suuntasin kohti tuttua 13th Streetin metroasemaa. Hyppäsin B-metroon ja jäin Penn Stationilla pois. Nappasin junan ja saavuin n. 30min päästä Newarkin lentokentälle. Ei kovin vaikeaa, mutta kookas matkalaukku julkisissa on hieman rasittava kapistus. Newarkin juna-asemalta otettiin vielä Airtrain itse terminaali c:hen jonka Starbucks oli sovittu tapaamispaikaksi.
Starbucksissa oli lisäkseni kolme muutakin nuorta turistin näköisinä odottamassa kyytiä, joten esittäydyimme. Jarvis on Englannista, Manuel Saksasta ja tyttö jonka nimi ei nyt tule mieleen Espanjasta. Isolla BLOOMSBURG UNIVERSITY tekstillä merkitty pikkubussi kaarsi n. 12.15 kahvilan eteen ja raahasimme tavaramme bussiin. Jouduimme odottamaan vasta klo 12 laskeutuvalla koneella saapuvaa Ranskalaista Justinaa varmaan tunnin verran, puuduttavaa. Pääsimme lopulta matkaan ja köröttelimme kolmisen tuntia kunnes pääsimme Bloomsburgiin. Matkalla oli melkoisia liikennetukkoja ja siksi matka kesti niin kauan. Etäisyys Newarkista Bloomsburgiin on n. 150 mailia.
Saavuttuamme yliopistoalueelle haimme BU kortit. Kortti käy avaimena itse kämppään sekä omaan huoneeseeni. Lisäksi siihen voi ilmeisesti ladata rahaa ja sitä voi käyttää maksuvälineenä yliopiston ruokalassa yms. Seuraavaksi otimme suunnan kohti Wal-Martia, tuota (tietääkseni) maailman suurinta vähittäistavarakauppaa. Wallu oli tosiaan melko kookas ja tarjosikin kaikkea autonrenkaista vaatteisiin ja ruokiin. Verrattavissa Prismaan ja Cittariin, mutta ehkä vielä hieman laajempi valikoima tavaraa. Wallusta mukaan lähti lakanoiden, pyyhkeiden ja tyynyn lisäksi tietysti ruokaa.
Kaikki muut kyydissä olleet vaihtarit asuvat yläkampuksen peränurkassa n. vuoden vanhoissa Jessica Kozloff huoneistoissa ja saivat kyydin kämpilleen ensimmäisinä. Puoli kahdeksan aikaan pääsin lopulta omaa asuntooni Montgomery Place Apartmentsiin joka on sekin yläkampuksella, mutta jonkin verran lähempänä itse opiskelurakennuksia eli alakampusta. Kampuksia kiertää bussit jatkuvasti, eli liikkuminen paikasta toiseen on melko vaivatonta. Matka alhaalta ylös on alle kilometrin, mutta melko jyrkkää ylämäkeä. Koko kampusalue sijaitsee korkealla mäellä ja sieltä on hienot näköalat.
Tutkittuani asuntoni kaapit totesin, että siellä ei ole huonekalujen lisäksi mitään. Siis ei mitään. Siis ei todellakaan mitään. Ei ruokailuvälineitä, astioita, henkareita, suihkuverhoa, siivousvälineitä, paistinpannuja tai kattiloita. Ei siis mitään. Se tarkoittaa uutta pikaista reissua Walluun. Asunnossani asuu tämän hetken oletukseni mukaan kaksi muutakin opiskelijaa, mutta he eivät ole vielä saapuneet. Toivottavasti Mohammed ja Anton (ovessa lukee nimet) tuovat mukanaan jotain yleishyödyllistä, kuten imurin. Nämä kaksi asuvat samassa huoneessa keskenään. Minun ovessani on ainoastaan minun nimeni ja toivonkin todella, että saan olla siinä yksin. Huone on ehkä 10-15m2, eli ei todellakaan kiinnostaisi jakaa huonetta kenenkään kanssa.
Lähdimme Jarvisin ja Manuelin kanssa illastamaan kaupungin keskustaan. Otimme dösän alakampukselle ja kävelimme siitä. Kävimme jossain Italialaisessa nauttimassa pizzat. Otimme kaikki S-kokoiset rasvalevyt, mutta kukaan ei siltikään jaksanut syödä omaansa kokonaan. Nappasimme viimeiset slicet mukaan pahan päivän varalle ja palasimme kotiin.
Starbucksissa oli lisäkseni kolme muutakin nuorta turistin näköisinä odottamassa kyytiä, joten esittäydyimme. Jarvis on Englannista, Manuel Saksasta ja tyttö jonka nimi ei nyt tule mieleen Espanjasta. Isolla BLOOMSBURG UNIVERSITY tekstillä merkitty pikkubussi kaarsi n. 12.15 kahvilan eteen ja raahasimme tavaramme bussiin. Jouduimme odottamaan vasta klo 12 laskeutuvalla koneella saapuvaa Ranskalaista Justinaa varmaan tunnin verran, puuduttavaa. Pääsimme lopulta matkaan ja köröttelimme kolmisen tuntia kunnes pääsimme Bloomsburgiin. Matkalla oli melkoisia liikennetukkoja ja siksi matka kesti niin kauan. Etäisyys Newarkista Bloomsburgiin on n. 150 mailia.
Saavuttuamme yliopistoalueelle haimme BU kortit. Kortti käy avaimena itse kämppään sekä omaan huoneeseeni. Lisäksi siihen voi ilmeisesti ladata rahaa ja sitä voi käyttää maksuvälineenä yliopiston ruokalassa yms. Seuraavaksi otimme suunnan kohti Wal-Martia, tuota (tietääkseni) maailman suurinta vähittäistavarakauppaa. Wallu oli tosiaan melko kookas ja tarjosikin kaikkea autonrenkaista vaatteisiin ja ruokiin. Verrattavissa Prismaan ja Cittariin, mutta ehkä vielä hieman laajempi valikoima tavaraa. Wallusta mukaan lähti lakanoiden, pyyhkeiden ja tyynyn lisäksi tietysti ruokaa.
Kaikki muut kyydissä olleet vaihtarit asuvat yläkampuksen peränurkassa n. vuoden vanhoissa Jessica Kozloff huoneistoissa ja saivat kyydin kämpilleen ensimmäisinä. Puoli kahdeksan aikaan pääsin lopulta omaa asuntooni Montgomery Place Apartmentsiin joka on sekin yläkampuksella, mutta jonkin verran lähempänä itse opiskelurakennuksia eli alakampusta. Kampuksia kiertää bussit jatkuvasti, eli liikkuminen paikasta toiseen on melko vaivatonta. Matka alhaalta ylös on alle kilometrin, mutta melko jyrkkää ylämäkeä. Koko kampusalue sijaitsee korkealla mäellä ja sieltä on hienot näköalat.
Tutkittuani asuntoni kaapit totesin, että siellä ei ole huonekalujen lisäksi mitään. Siis ei mitään. Siis ei todellakaan mitään. Ei ruokailuvälineitä, astioita, henkareita, suihkuverhoa, siivousvälineitä, paistinpannuja tai kattiloita. Ei siis mitään. Se tarkoittaa uutta pikaista reissua Walluun. Asunnossani asuu tämän hetken oletukseni mukaan kaksi muutakin opiskelijaa, mutta he eivät ole vielä saapuneet. Toivottavasti Mohammed ja Anton (ovessa lukee nimet) tuovat mukanaan jotain yleishyödyllistä, kuten imurin. Nämä kaksi asuvat samassa huoneessa keskenään. Minun ovessani on ainoastaan minun nimeni ja toivonkin todella, että saan olla siinä yksin. Huone on ehkä 10-15m2, eli ei todellakaan kiinnostaisi jakaa huonetta kenenkään kanssa.
Lähdimme Jarvisin ja Manuelin kanssa illastamaan kaupungin keskustaan. Otimme dösän alakampukselle ja kävelimme siitä. Kävimme jossain Italialaisessa nauttimassa pizzat. Otimme kaikki S-kokoiset rasvalevyt, mutta kukaan ei siltikään jaksanut syödä omaansa kokonaan. Nappasimme viimeiset slicet mukaan pahan päivän varalle ja palasimme kotiin.
Saturday, August 28, 2010
New York day 2
Heräsin kuuden jälkeen ihan ilman kelloa. Patja on niin susi, että paikat on aivan jumissa. Vedin aamupalan naamariin ja vaihtelin kuulumiset sen lomassa. Kävelin 103th streetin metroasemalle ja hyppäsin taas siihen "Downtown and Brooklyn" vaunuun. Nousin pois Washington Squaren pysäkillä ja jäädytin jotenkin todella pahasti, kun en meinannut löytää sitä aukiota millään. Lopulta n. 30min harhailun jälkeen aukio ja sen pieni riemukaari löytyivät. Oli siinä joku suihkulähdekin, wau. Otin suunnan Broadwaylle ja kiertelin taas kauppoja. Nykissä näyttäs olevan oma kauppa about jokaiselle maailman vaatemerkille. Oli French Connectionia, Volcomia, Quicksilveriä, Billabongia, Burtonia, DC:tä, Tommy Hilfigeriä jamitänäitänyton. Ostin jostain isohkosta kenkäkaupasta melko edulliset ruskeat Addun Superstarit ($40). Siellä oli varmaan 200 erilaista Conversen mallia ja niiden lisäksi Adidasta, Nikeä yms perus lenkkarikenkää. Oli niin monta eri kenkää, ettei sieltä tyhjin käsin viitsinyt poistua. Kun astuin kaupasta ulos, kolme paikallista g-räppäriä vinoine lippiksineen, löysine housuineen ja paksuine kultakäätyineen ympäröivät minut. Sain nopeasti kolme omatuotanne cd-levyä käteen minulle osoitettuine nimikirjoituksineen ja pikaiset esittelyt nousevilta tähdiltä. Tämän jälkeen oli tietysti maksun aika ja jouduin lopulta pulittamaan hurjan ylihinnan ($20) kahdesta levystä päästäkseni tilanteesta kunnialla pois. Kolmas räppäri oli sen verran pieni, että tohdin kieltäytyä tarjouksesta ja kaveri otti levynsä takaisin. Tällä hetkellä koneessa pyörii Prince of a New Age Era. Levyhyllyssä kuuntelua odottaa vielä Honor Loyalty Respect BOYZ.
Kävin myöhäisellä lounaalla (tai aikaisella päivällisellä) paikassa nimeltään Fanelli's Café. Matkaopas tiesi kertoa, että paikka on avattu 1847 ja on siten "the second-oldest continuously operating bar and restaurant in New York". Kirjanen valehteli myös ruokalistan sisältävän "one of the city's best burgers". Kenties Ison Omenan hampurilaistarjonta vaan on todella kehnoa, mutta saamani annos oli melko onneton enkä mitenkään osaa kuvitella sen olevan kaupungin parasta böögaa. Noh, sain sentään ilmaisen kaljan. Join oikeasti kaksi, mutta laskussa oli ainoastaan yksi. Rehellisenä kansalaisena huomautuin baarimikolle asiasta joka totesi, että rehellisyys perii maan ja antoi sen santsilasin ilmaiseksi.
Loppupäivä meni Broadwayta kuluttamalla ja tulipa Sohossakin pyörittyä. Hintavassa Sohossa jonkun ravintolan edustalla oli parkkeerattuina Öky-Ferrari ja Öky-Bentley. Näkemäni perusteella oletan, että ravintola oli hinnaltaan vähintäänkin keskitasoa. Viimeinen kohteeni oli Ground Zero, tietysti.. Pysähdyin siinä kulmalla ottamaan kuvan taloista joita ei ole ja samassa joku ilmeisen patrioottinen kansalainen tarjosi minulle kaupittelemiaan valokuvavihkosia ihmeteltäväksi. Kaverin työpäivä oli juuri päättynyt joten hän antoi vihkot matkaani viiden euron kappalehintaan. Ehkä sekin oli ylihintaa, mutta vihkoissa hinnaksi oli merkitty $14.95. Kauppamies oli tyytyväinen, ettei hänen tarvinnut kantaa niin montaa vihkosta takaisin kotiinsa.
Kävin vielä louhasemassa Heinekenin Jerry's nimisessä ravintolassa ennen hostellille paluuta. Baaritiskille viereeni ilmestyi joku Burmasta kotoisin olevan kahden maisteritutkinnon mies joka kertoi minulle mielipiteensä lähinnä uskonnoista. Aasian mies oli selkeästi humaltunut, enkä jaksanut jatkaa tätä melko hedelmätöntä keskustelua kovinkaan kauaa. Kun palasin hostellille huonetoverini sattui huoneeseen samaan aikaan ja pyysi minut kattoterassille seurustelemaan. Menin paikalle ja otettiin porukalla parit kaljat. Kahden unkarilaisen lisäksi seuraamme liittyivät myös saksalais- ja jenkkisnuori. Mukavia heppuja tuntuivat olevan. Istuimme iltaa muutaman tunnin ja painuin pehkuihin joskus puoli kahdelta.
Päivän kuvat:
http://picasaweb.google.com/emaasalmi/NewYorkDay2?authkey=Gv1sRgCP_Soqfd6uungwE&feat=directlink
Kävin myöhäisellä lounaalla (tai aikaisella päivällisellä) paikassa nimeltään Fanelli's Café. Matkaopas tiesi kertoa, että paikka on avattu 1847 ja on siten "the second-oldest continuously operating bar and restaurant in New York". Kirjanen valehteli myös ruokalistan sisältävän "one of the city's best burgers". Kenties Ison Omenan hampurilaistarjonta vaan on todella kehnoa, mutta saamani annos oli melko onneton enkä mitenkään osaa kuvitella sen olevan kaupungin parasta böögaa. Noh, sain sentään ilmaisen kaljan. Join oikeasti kaksi, mutta laskussa oli ainoastaan yksi. Rehellisenä kansalaisena huomautuin baarimikolle asiasta joka totesi, että rehellisyys perii maan ja antoi sen santsilasin ilmaiseksi.
Loppupäivä meni Broadwayta kuluttamalla ja tulipa Sohossakin pyörittyä. Hintavassa Sohossa jonkun ravintolan edustalla oli parkkeerattuina Öky-Ferrari ja Öky-Bentley. Näkemäni perusteella oletan, että ravintola oli hinnaltaan vähintäänkin keskitasoa. Viimeinen kohteeni oli Ground Zero, tietysti.. Pysähdyin siinä kulmalla ottamaan kuvan taloista joita ei ole ja samassa joku ilmeisen patrioottinen kansalainen tarjosi minulle kaupittelemiaan valokuvavihkosia ihmeteltäväksi. Kaverin työpäivä oli juuri päättynyt joten hän antoi vihkot matkaani viiden euron kappalehintaan. Ehkä sekin oli ylihintaa, mutta vihkoissa hinnaksi oli merkitty $14.95. Kauppamies oli tyytyväinen, ettei hänen tarvinnut kantaa niin montaa vihkosta takaisin kotiinsa.
Kävin vielä louhasemassa Heinekenin Jerry's nimisessä ravintolassa ennen hostellille paluuta. Baaritiskille viereeni ilmestyi joku Burmasta kotoisin olevan kahden maisteritutkinnon mies joka kertoi minulle mielipiteensä lähinnä uskonnoista. Aasian mies oli selkeästi humaltunut, enkä jaksanut jatkaa tätä melko hedelmätöntä keskustelua kovinkaan kauaa. Kun palasin hostellille huonetoverini sattui huoneeseen samaan aikaan ja pyysi minut kattoterassille seurustelemaan. Menin paikalle ja otettiin porukalla parit kaljat. Kahden unkarilaisen lisäksi seuraamme liittyivät myös saksalais- ja jenkkisnuori. Mukavia heppuja tuntuivat olevan. Istuimme iltaa muutaman tunnin ja painuin pehkuihin joskus puoli kahdelta.
Päivän kuvat:
http://picasaweb.google.com/emaasalmi/NewYorkDay2?authkey=Gv1sRgCP_Soqfd6uungwE&feat=directlink
Thursday, August 26, 2010
New York day 1
Heräsin seitsemältä aamulla. Yö meni aika kovasti pyöriessä ja aamulla oli paikat jumissa, kun sänky on niin paska. En ole ennen kokenut Jet Lagia enkä tunnusta kyllä vaipuneeni sellaiseen vieläkään. Pistin hostellin aamupalalla naamariin hieman paahtoleipää, muroja ja kananmunaa, vaihdoin kuulumiset Merkkarin kanssa Mesessä ja painelin menemään kohti Nykin sateisia katuja. Tosiasiassa ostin neljän matkan lipun metroon ja otin ensimmäisen hopeavaunun johonkin suuntaan. Kyltissä luki Downtown & Brooklyn. Päädyin lopulta Rockafeller Centeriin. Se oli tietysti suuri ja mahtava kuten asiaan kuuluukin. Häröilin "Rockissa" tovin ja hommasin paikallisen liittymänkin. Numeron laitan varmaan feisbuukkiin, kun otan sen käyttöön.
Taivaalta tuli vettä tasaiseen tahtiin, mutta ei mielestäni kuitenkaan niin paljoa että sateenvarjolle olisi ollut käyttöä. Hengailin kuitenkin pääasiassa sisätiloissa törsäten kesätyöllä ansaitsemiani pennosia. Tein hankintojakin; muutama t-paita, kengät, nykytrendin mukainen värikäs kauluspaita ja hattu. Merkkivaatteet eivät ole ihan niin edullisia mitä oletin, mutta aika monessa paikassa näkyy olevan myös hyviä alennuksia. Ehkä viimeisiä alennuksia kesän jäljiltä tai jotain sellaista. Päivän suurimmat nähtävyydet olivat Chrysler Building, YK:n päämaja ja Empire State Building. Myös Madison Square Garden käveli vastaan. Henkilökunta ainakin vaateputiikeissa on perusystävällistä ja smalltalkkaavat kovasti. Yhdessä liikkeessä tosin jäin suustani kiinni myyjättären kanssa vähän pidemmäksikin aikaa, kun kävi ilmi että olen Suomesta. Tuskin myyjätärtä vilpittömästi kiinnosti asiani, mutta oli se ihan mukava välillä aukoa omaakin suutani.
Talsin Manhattanin Midtownissa melko päämäärättömästi n. 9 tuntia. Söin viidellä dollarilla illalliseksi ostamastani kanaburritosta puolet kotikatuni kulmakuppilassa. Se oli sen verran kookas ja huono, että heitin toisen puolikkaan suosiolla jätteiden sekaan ja palasin hostellille. Hengasin hostellin aulassa tovin, lykkäsin kuvat verkkoon ja vaivuin lukutuokion kautta unten maille.
Uudella hienolla Samsung WB650 digikamerallani otetut kuvat päivän häröilystä löytyvät täältä:
http://picasaweb.google.com/emaasalmi/NewYorkDay1?authkey=Gv1sRgCKvv4KPXjva_swE&feat=directlink
Taivaalta tuli vettä tasaiseen tahtiin, mutta ei mielestäni kuitenkaan niin paljoa että sateenvarjolle olisi ollut käyttöä. Hengailin kuitenkin pääasiassa sisätiloissa törsäten kesätyöllä ansaitsemiani pennosia. Tein hankintojakin; muutama t-paita, kengät, nykytrendin mukainen värikäs kauluspaita ja hattu. Merkkivaatteet eivät ole ihan niin edullisia mitä oletin, mutta aika monessa paikassa näkyy olevan myös hyviä alennuksia. Ehkä viimeisiä alennuksia kesän jäljiltä tai jotain sellaista. Päivän suurimmat nähtävyydet olivat Chrysler Building, YK:n päämaja ja Empire State Building. Myös Madison Square Garden käveli vastaan. Henkilökunta ainakin vaateputiikeissa on perusystävällistä ja smalltalkkaavat kovasti. Yhdessä liikkeessä tosin jäin suustani kiinni myyjättären kanssa vähän pidemmäksikin aikaa, kun kävi ilmi että olen Suomesta. Tuskin myyjätärtä vilpittömästi kiinnosti asiani, mutta oli se ihan mukava välillä aukoa omaakin suutani.
Talsin Manhattanin Midtownissa melko päämäärättömästi n. 9 tuntia. Söin viidellä dollarilla illalliseksi ostamastani kanaburritosta puolet kotikatuni kulmakuppilassa. Se oli sen verran kookas ja huono, että heitin toisen puolikkaan suosiolla jätteiden sekaan ja palasin hostellille. Hengasin hostellin aulassa tovin, lykkäsin kuvat verkkoon ja vaivuin lukutuokion kautta unten maille.
Uudella hienolla Samsung WB650 digikamerallani otetut kuvat päivän häröilystä löytyvät täältä:
http://picasaweb.google.com/emaasalmi/NewYorkDay1?authkey=Gv1sRgCKvv4KPXjva_swE&feat=directlink
Matka alkaa
Jättimäinen Air Francen Airbus A380 laskeutui New Yorkiin tiistaina n. klo 16 paikallista aikaa. Suomessa kello jo 11 ja matkaa taitettu 13-14h. Katselin matkalaukkujen vuolasta virtaa hihnalle aika tovin. N. 540 ihmistä vetävään lentokonehirviöön mahtuu myös aika monta kapsäkkiä! Löysin lopulta oman laukkuni parin erheellisen virhenoston jälkeen. Kävi ilmi, että joku muukin käyttää mustaa Samsoniten matkalaukkua, outoa. Koko matka meni melko mutkitta. Kone oli ehkä hieman myöhässä, mutta muuten kaikki ok. Koneessa ruokakin (kanaa + riisiä ja jotain soossia) oli itse asiassa aika jees.
Otin kentältä keltaisen auton halvalle hostellilleni Central Parkin luoteispuolelle (Jazz on the Park Hostel, 36 106th Street). Matkalla ajettiin Harlemin melko mustien kujien lomasta. Majoitun erittäin budjetisti muhkuraisessa sängyssä, viisi muutakin randomheeboa vetävässä dormihuoneessa. Suihkusta tulee ainoastaan tulikuumaa (siis ihan perkeleen kuumaa) vettä, eikä vessan lukko näemmä toiminutkaan.. Vaikka majoitus on näinkin ankea, se maksaa kolmelta yöltä silti n. 100€. Halpaa tietysti älyttömiin hotellihintoihin verrattuna. Pysyin ylhäällä johonkin iltayhdeksään asti jonka jälkeen oli pakko luovuttaa ja painua pehkuihin.
Otin kentältä keltaisen auton halvalle hostellilleni Central Parkin luoteispuolelle (Jazz on the Park Hostel, 36 106th Street). Matkalla ajettiin Harlemin melko mustien kujien lomasta. Majoitun erittäin budjetisti muhkuraisessa sängyssä, viisi muutakin randomheeboa vetävässä dormihuoneessa. Suihkusta tulee ainoastaan tulikuumaa (siis ihan perkeleen kuumaa) vettä, eikä vessan lukko näemmä toiminutkaan.. Vaikka majoitus on näinkin ankea, se maksaa kolmelta yöltä silti n. 100€. Halpaa tietysti älyttömiin hotellihintoihin verrattuna. Pysyin ylhäällä johonkin iltayhdeksään asti jonka jälkeen oli pakko luovuttaa ja painua pehkuihin.
Subscribe to:
Posts (Atom)