Kävimme kaksi viikkoa sitten Nykissä Mariuksen, Manuelin, Janan ja Agan kanssa. Vuokrasimme auton ja hurautimme Manhattanille vajaassa kuudessa tunnissa. Melko ripeästi, kun ottaa huomioon, että matkaa on suunnilleen 250km. Meillä oli alunperin ajo-ohjekin mukana, mutta se päätti karata kojelaudalta johonkin tien 80 varteen, kun Marius avasi ikkunan. Ajoimme siis mönkään pari kertaa ja lopulta jonotimme Holland-tunneliin varmaan tunnin. Kun pääsimme lopulta Manhattanin puolelle jouduimme ajamaan sen läpi etelästä aina Washington Heightsiin asti.
Saavuttuamme hostelliimme meille kerrottiin ettei varauksemme ollut mennyt läpi eikä heillä ole huoneita vapaana. Tämä hostelli oli jo varausvaiheessa ainoa missä oli meille tarpeeksi tilaa. Ei ollut paras mahdollinen uutinen kuuden tunnin reissaamisen jälkeen, mutta onneksi työntekijät saivat meille huoneen pienellä uudelleenjärjestelyllä. Huone oli ehkä surkein missä olen ikinä yöpynyt ja olen kuitenkin melko monessa hostellissa viettänyt öitä. Huoneeseemme mentiin toisen huoneen läpi ja koska yhteiskylppäri oli meidän huoneemme yhteydessä, sen toisen huoneen asukit joutuivat kulkemaan sinne meidän huoneemme kautta. Patjat olivat ilmalla täytettyjä ja sänkyjä oli ainoastaan neljä. Marius nukkui pelkällä patjalla lattialla. Johtoja meni lattialla miten sattuu ja tulipa/menipä pari piuhaa ikkunasta ulos/sisäänkin. Ikkunaa ei siis saanut täysin suljettua, koska välissä olivat ne johdot. Huoneen kulmaan oli tuotu joku rämä lattiavalaisin, koska kattovalo ei toiminut.
Noh, jätimme kamat huoneeseen ja otimme suunnan mid/downtowniin metrolla. Vaikka matka Washington Heightsista alas keskikaupunkiin on melko pitkä, express-metrolinjalla pääsi Columbus Circlelle n. 10-15 minuutissa. Pyörimme randomisti ympäriinsä ilman sen suurempia suunnitelmia. Kävimme muutamassa kaupassa ja ihmeteltiin Times Squarea. Abercrombie & Fitchillä on outoja kauppoja. Piipahdimme niiden liikkeessä ja sinne joutui kirjaimellisesti jonottamaan sisään. Ovella hengaili jotain mallikundeja ilman paitaa ja sisällä oli diskotunnelma. Melko pimeää, musiikki soi kovalla ja työntekijät joraili. Ei tullut tehtyä hankintoja. Käväistiin syömässä ja palattiin hostelliin joskus 12 aikaan yöllä. Katu jossa majoituksemme sijaitsi oli yöllä kuin suoraan jostain leffasta. Tummia porukoita hengaili talojen rappusilla joutilaan näköisinä. Vaikkei mitään ihmeellistä tapahtunutkaan, en silti haluaisi liikkua siellä yksin yöaikaan.
Hostellin työntekijällä oli syntymäpäiväpirskeet melko suoraan huoneemme yläpuolella sijaitsevassa keittiö/olkkaritilassa. Muut porukastamme menivät mukaan juhlimaan, mutta päätin jäädä nukkumaan. Saadakseen meille alunperin tilaa, muutama huoneessa aiemmin asustanut ranskalainen tyttö oli siirretty toisaalle. Yksi tytöistä oli lukinnut varusteensa sänkyyn, eli tavaroita ei oltu saatu siirrettyä. Tytöt tulivat huoneeseen kovin ihmeissään joskus kahden kolmen aikaan yöllä höpöttämään ranskaa. Neuvoimme "vastaanottotiskille" ja saimme tilanteen selvitettyä humalaisen henkilökunnan avustuksella.
Seuraava päivä meni lepposasti, vaikka selkä olikin mennyt täysin jumiin todennäköisesti sen "Queen size"- ilmapatjan takia. Kävimme Ground Zerolla, Wall Streetillä ja otimme ilmaisen lautan Staten Islandille katsastaen samalla Vapaudenpatsaankin. Tarkoitus oli vielä käydä Empire State Buildingin näköalakerroksessakin, mutta aika ei valitettavasti riittänyt. Ensi kerralla sitten.
Kotimatka meni hurjasti paremmin kuin toiseen suuntaan. Matka kesti alle kolme tuntia ja autokin saatiin palautettua vuokraliikkeelle ajoissa. Onneksi bensa-asemalla oli joku tankkaamassa tippiä vastaan ja rahaakin saa drive-in atm:stä niin ei tarvinnut takaisin tullessa edes autosta nousta pois. On se helppoa.
Sunday, October 24, 2010
Wednesday, October 13, 2010
Eroavaisuuksia
Olen yrittänyt miettiä kulttuuri-, ja miksei muitakin eroja suomalaisten ja amerikkalaisten välillä, mutta totesin ettei niitä ainakaan päivittäisessä elämässä tule hirveästi esiin. Kysyin toiselta suomalaiselta Haaga-Helian vaihtarilta asiaa ja hän oli samaa mieltä. Katsotaanpa.
Kuka tahansa ohi kävelevä tyyppi saattaa moikata; "How you doing", "What's up", "How's it going". Tähän ei luonnollisesti edes odoteta vastausta vaan yleensä tupataan vaan heittämään vastaava repla takaisin. Esim. kun joskus ollaan kävelty parin kaverin kanssa ulkona, vastaan tulleesta tuntemattomasta porukasta on joku saattanut tokaista "How's it going guys". Sama on käynyt useita kertoja kävellessäni yksin myös. Aluksi tuohon ei oikein osannut vastata, mutta nyt siihen on jo hieman tottunut ja siihen osaa reagoida. Aina jos joku aivastaa, sanotaan "Bless you", aina kun kiitetään (ja aina kiitetään jos siihen aihetta on) vastataan "You're welcome". Bussista noustessa suurin osa oppilaistakin kiittää kuskia, eli täydellä dösällisellä kuski saattaa tokaista you're welcomen kymmeniä kertoja putkeen yhden kyydin jälkeen. Kun asioidaan jossain, myyjä toivottaa lähes poikkeuksetta hyvää päivänjatkoa.
Kenkiä pidetään sisällä jalassa ja autolla tietysti mennään joka paikkaan. Kaikki pitävät melkeinpä sankarina jos kävelee puolta kilometriä pidemmän matkan. Valoja pidetään turhaan päällä jatkuvasti. Koko kämpässä saattaa olla valoisaa läpi yön vaikka kaikki ovat nukkumassa. Lisäksi televisio saatetaan jättää koko päiväksi päälle, kun se on kerran avattu vaikka kukaan ei olisi paikalla. Olen muutamaan otteeseen tullut huoneestani laittamaan television kiinni, kun se on ollut yksinään turhaan päällä enkä ole jaksanut kuunnella sitä. Kampuksen jokainen ravintola pakkaa mukaan otettavat ruoat styroksipakkaukseen ja useimmat oppilaat ottavat yleensä ruokansa mukaan. Vaikka ruoka syötäisiin siellä ravintolassa se pyydetään silti mukaan jos vaikka sattuisi käymään niin että jotain jää mukaan otettavaksi. Kukaan ei myöskään tunnu kierrättävän. Roskikselta löytyy omat pönttönsä laseille, tölkeille ja paperille, mutta kaikki heitetään kotona yhteen ja samaan roskapönttöön. Tuntuu hieman turhalta eritellä banaaninkuoret siellä kotona eri pönttöön, kun täällä 300 miljoonaa ihmistä ei välitä asiasta. Noh, ehkä pienehkö yleistys, mutta kuitenkin.
Televisiosta tuli mieleeni mainokset, jotka ovat kovin vertailevia. Vaikkapa Fordin mainos saattaa suoraan sanoa, että "Fordin auto on halvempi ja parempi kuin Dodgen tai Chryslerin kalliit ja huonot autot". Lisäksi tällä hetkellä näkee paljon vaalimainoksia, koska 2.11. senaattiin äänestetään 37 jäsentä (sadasta). Mainokset ovat melko hupaisia, sillä niissä käytännössä mustamaalataan aivan suoraan vastaehdokaita ja senaatissa tällä hetkellä istuvia. Kuvittele vaikka tv-mainos, jossa todettaisiin: "Matti Vanhanen on rikollinen joka ottaa vastaan lahjuksia! Äänestä mielummin Mari Kiviniemeä". Tätä luokkaa mainokset ovat. Lisäksi mainoksia ylipäänsä tulee aivan älyttömästi. 45min ohjelmassa saattaa tulla vaikka kuusi mainostaukoa, todella rasittavaa. Joskus tulee pelkät alkutekstit ja heti siihen perään mainokset. Kanavia on kuitenkin useita kymmeniä, joten surffailulle jää paljon aikaa!
Tässä nyt joitain asioita jotka tulevat vastaan lähes päivittäin. Täytyy miettiä näitä lisää ja palata asiaan uudemman kerran tarvittaessa.
Kuka tahansa ohi kävelevä tyyppi saattaa moikata; "How you doing", "What's up", "How's it going". Tähän ei luonnollisesti edes odoteta vastausta vaan yleensä tupataan vaan heittämään vastaava repla takaisin. Esim. kun joskus ollaan kävelty parin kaverin kanssa ulkona, vastaan tulleesta tuntemattomasta porukasta on joku saattanut tokaista "How's it going guys". Sama on käynyt useita kertoja kävellessäni yksin myös. Aluksi tuohon ei oikein osannut vastata, mutta nyt siihen on jo hieman tottunut ja siihen osaa reagoida. Aina jos joku aivastaa, sanotaan "Bless you", aina kun kiitetään (ja aina kiitetään jos siihen aihetta on) vastataan "You're welcome". Bussista noustessa suurin osa oppilaistakin kiittää kuskia, eli täydellä dösällisellä kuski saattaa tokaista you're welcomen kymmeniä kertoja putkeen yhden kyydin jälkeen. Kun asioidaan jossain, myyjä toivottaa lähes poikkeuksetta hyvää päivänjatkoa.
Kenkiä pidetään sisällä jalassa ja autolla tietysti mennään joka paikkaan. Kaikki pitävät melkeinpä sankarina jos kävelee puolta kilometriä pidemmän matkan. Valoja pidetään turhaan päällä jatkuvasti. Koko kämpässä saattaa olla valoisaa läpi yön vaikka kaikki ovat nukkumassa. Lisäksi televisio saatetaan jättää koko päiväksi päälle, kun se on kerran avattu vaikka kukaan ei olisi paikalla. Olen muutamaan otteeseen tullut huoneestani laittamaan television kiinni, kun se on ollut yksinään turhaan päällä enkä ole jaksanut kuunnella sitä. Kampuksen jokainen ravintola pakkaa mukaan otettavat ruoat styroksipakkaukseen ja useimmat oppilaat ottavat yleensä ruokansa mukaan. Vaikka ruoka syötäisiin siellä ravintolassa se pyydetään silti mukaan jos vaikka sattuisi käymään niin että jotain jää mukaan otettavaksi. Kukaan ei myöskään tunnu kierrättävän. Roskikselta löytyy omat pönttönsä laseille, tölkeille ja paperille, mutta kaikki heitetään kotona yhteen ja samaan roskapönttöön. Tuntuu hieman turhalta eritellä banaaninkuoret siellä kotona eri pönttöön, kun täällä 300 miljoonaa ihmistä ei välitä asiasta. Noh, ehkä pienehkö yleistys, mutta kuitenkin.
Televisiosta tuli mieleeni mainokset, jotka ovat kovin vertailevia. Vaikkapa Fordin mainos saattaa suoraan sanoa, että "Fordin auto on halvempi ja parempi kuin Dodgen tai Chryslerin kalliit ja huonot autot". Lisäksi tällä hetkellä näkee paljon vaalimainoksia, koska 2.11. senaattiin äänestetään 37 jäsentä (sadasta). Mainokset ovat melko hupaisia, sillä niissä käytännössä mustamaalataan aivan suoraan vastaehdokaita ja senaatissa tällä hetkellä istuvia. Kuvittele vaikka tv-mainos, jossa todettaisiin: "Matti Vanhanen on rikollinen joka ottaa vastaan lahjuksia! Äänestä mielummin Mari Kiviniemeä". Tätä luokkaa mainokset ovat. Lisäksi mainoksia ylipäänsä tulee aivan älyttömästi. 45min ohjelmassa saattaa tulla vaikka kuusi mainostaukoa, todella rasittavaa. Joskus tulee pelkät alkutekstit ja heti siihen perään mainokset. Kanavia on kuitenkin useita kymmeniä, joten surffailulle jää paljon aikaa!
Tässä nyt joitain asioita jotka tulevat vastaan lähes päivittäin. Täytyy miettiä näitä lisää ja palata asiaan uudemman kerran tarvittaessa.
Sunday, October 3, 2010
Muutto, ja päiväretki Philadelphiassa
Vastaanotin viikko sitten torstai-iltana sähköpostin jossa ystävällisesti kerrottiin, että minun on muutettava. Käytännössä minut siis potkitaan ulos asunnostani vaikka olen jo maksanut koko lukukauden vuokran. En oikeastaan saanut mitään mielestäni järkevää selitystä muutolle. Kysyttyäni asiaa sain vastaukseksi: "We consolidate students who are living alone. We do not allow students to reside in an apartment alone". Sain muutolle viikon aikaa ja kaksi vaihtoehtoa:
1. Muutan tähän samaan taloon, mutta toiseen asuntoon.
2. Muutan parinsadan metrin päähän Mount Olympus Aparmentsiin (MOA).
Valitsin jälkimmäisen vaikka asunto onkin parisen sataa dollaria kalliimpi. Jos olisin muuttanut samaan taloon olisin joutunut jakamaan huoneeni toisen kanssa, mutta MOA:sta sain sentään oman huoneen. MPA:ssa olisin saanut kolme kämppistä, kun taas MOA:ssa sain viisi kämppistä. Talossa on kaksi kerrosta. Alakerrassa on kaksi huonetta ja ylhäällä neljä. En ole toistaiseksi edes käynyt yläkerrassa, koska oma huoneeni on alhaalla. Heti ulko-ovesta sisään tullessa astutaan olohuoneeseen/keittiöön. Asunto on uudempi ja paremmassa kunnossa kuin MPA. Melko viihtyisä kämppä itse asiassa. Näköala huoneestani on edellistä huomattavasti surkeampia. Heti ikkunan takana kulkee polku ja kauempana näkyy futisstadionin katsomo. Kämppikset tuntuvat aika rennoilta ja heittävät hyvää läppää joten olis tässä kai huonomminkin voinut käydä.
Kävimme viikko sitten lauantaina Philadelphiassa päiväretkellä. Kaupungissa oli tapahtuma "College Day on Parkway". Kaikkiin Parkway-kadun museoihin ja näyttelyihin pääsi opiskelijakortilla ilmaiseksi sisään. Bussi lähti alakampukselta aamulla klo 8. Matka kesti ruuhkasta ja pysähdyksestä johtuen melkein 3,5h odotetun 2h+ sijaan. Onneksi nukuin yli puolet matkasta. Saavuimme Philadelphia Museum of Artin pihalle n. 11.30 aikoihin ja kiersimme museon melko pikaisesti läpi. Seiniltä löytyivät itselle tutuilta taiteilijoilta Van Goghin Sunflowers (kuva) ja Salvador Dalín Soft Construction with Boiled Beans(Premonition of Civil War) (kuva).
Lyhyen ja ytimekkään taidepläjäyksen jälkeen nautimme Manuelin kanssa surkeahkot hodarit katukeittiöstä ja otimme suunnan kohti kartan osoittamaa Love-puistoa. Käväisimme matkalla myös Heureka-tyylisessä tiedemuseossa, Academy of Natural Science:ssa. Ilma oli lähes 30-asteinen ja kovin hiostava, joten päivä oli melko väsyttävä. Lähinnä häröilimme ympäri kaupunkia ilman mitään sen kummempaa päämäärää. Bussi nouti meidät klo 17.45 ja saavuimme takaisin yliopistolle kahdeksan jälkeen illalla.
Kaupungista ei jäänyt hirveästi käteen. Kuusi tuntia kahdelle museolle ja Phillyn kokoiselle mestalle on tietenkin aivan liian vähän, mutta näin tällä kertaa.
1. Muutan tähän samaan taloon, mutta toiseen asuntoon.
2. Muutan parinsadan metrin päähän Mount Olympus Aparmentsiin (MOA).
Valitsin jälkimmäisen vaikka asunto onkin parisen sataa dollaria kalliimpi. Jos olisin muuttanut samaan taloon olisin joutunut jakamaan huoneeni toisen kanssa, mutta MOA:sta sain sentään oman huoneen. MPA:ssa olisin saanut kolme kämppistä, kun taas MOA:ssa sain viisi kämppistä. Talossa on kaksi kerrosta. Alakerrassa on kaksi huonetta ja ylhäällä neljä. En ole toistaiseksi edes käynyt yläkerrassa, koska oma huoneeni on alhaalla. Heti ulko-ovesta sisään tullessa astutaan olohuoneeseen/keittiöön. Asunto on uudempi ja paremmassa kunnossa kuin MPA. Melko viihtyisä kämppä itse asiassa. Näköala huoneestani on edellistä huomattavasti surkeampia. Heti ikkunan takana kulkee polku ja kauempana näkyy futisstadionin katsomo. Kämppikset tuntuvat aika rennoilta ja heittävät hyvää läppää joten olis tässä kai huonomminkin voinut käydä.
Kävimme viikko sitten lauantaina Philadelphiassa päiväretkellä. Kaupungissa oli tapahtuma "College Day on Parkway". Kaikkiin Parkway-kadun museoihin ja näyttelyihin pääsi opiskelijakortilla ilmaiseksi sisään. Bussi lähti alakampukselta aamulla klo 8. Matka kesti ruuhkasta ja pysähdyksestä johtuen melkein 3,5h odotetun 2h+ sijaan. Onneksi nukuin yli puolet matkasta. Saavuimme Philadelphia Museum of Artin pihalle n. 11.30 aikoihin ja kiersimme museon melko pikaisesti läpi. Seiniltä löytyivät itselle tutuilta taiteilijoilta Van Goghin Sunflowers (kuva) ja Salvador Dalín Soft Construction with Boiled Beans(Premonition of Civil War) (kuva).
Lyhyen ja ytimekkään taidepläjäyksen jälkeen nautimme Manuelin kanssa surkeahkot hodarit katukeittiöstä ja otimme suunnan kohti kartan osoittamaa Love-puistoa. Käväisimme matkalla myös Heureka-tyylisessä tiedemuseossa, Academy of Natural Science:ssa. Ilma oli lähes 30-asteinen ja kovin hiostava, joten päivä oli melko väsyttävä. Lähinnä häröilimme ympäri kaupunkia ilman mitään sen kummempaa päämäärää. Bussi nouti meidät klo 17.45 ja saavuimme takaisin yliopistolle kahdeksan jälkeen illalla.
Kaupungista ei jäänyt hirveästi käteen. Kuusi tuntia kahdelle museolle ja Phillyn kokoiselle mestalle on tietenkin aivan liian vähän, mutta näin tällä kertaa.
Subscribe to:
Posts (Atom)