New York

Kävimme kaksi viikkoa sitten Nykissä Mariuksen, Manuelin, Janan ja Agan kanssa. Vuokrasimme auton ja hurautimme Manhattanille vajaassa kuudessa tunnissa. Melko ripeästi, kun ottaa huomioon, että matkaa on suunnilleen 250km. Meillä oli alunperin ajo-ohjekin mukana, mutta se päätti karata kojelaudalta johonkin tien 80 varteen, kun Marius avasi ikkunan. Ajoimme siis mönkään pari kertaa ja lopulta jonotimme Holland-tunneliin varmaan tunnin. Kun pääsimme lopulta Manhattanin puolelle jouduimme ajamaan sen läpi etelästä aina Washington Heightsiin asti.

Saavuttuamme hostelliimme meille kerrottiin ettei varauksemme ollut mennyt läpi eikä heillä ole huoneita vapaana. Tämä hostelli oli jo varausvaiheessa ainoa missä oli meille tarpeeksi tilaa. Ei ollut paras mahdollinen uutinen kuuden tunnin reissaamisen jälkeen, mutta onneksi työntekijät saivat meille huoneen pienellä uudelleenjärjestelyllä. Huone oli ehkä surkein missä olen ikinä yöpynyt ja olen kuitenkin melko monessa hostellissa viettänyt öitä. Huoneeseemme mentiin toisen huoneen läpi ja koska yhteiskylppäri oli meidän huoneemme yhteydessä, sen toisen huoneen asukit joutuivat kulkemaan sinne meidän huoneemme kautta. Patjat olivat ilmalla täytettyjä ja sänkyjä oli ainoastaan neljä. Marius nukkui pelkällä patjalla lattialla. Johtoja meni lattialla miten sattuu ja tulipa/menipä pari piuhaa ikkunasta ulos/sisäänkin. Ikkunaa ei siis saanut täysin suljettua, koska välissä olivat ne johdot. Huoneen kulmaan oli tuotu joku rämä lattiavalaisin, koska kattovalo ei toiminut.

Noh, jätimme kamat huoneeseen ja otimme suunnan mid/downtowniin metrolla. Vaikka matka Washington Heightsista alas keskikaupunkiin on melko pitkä, express-metrolinjalla pääsi Columbus Circlelle n. 10-15 minuutissa. Pyörimme randomisti ympäriinsä ilman sen suurempia suunnitelmia. Kävimme muutamassa kaupassa ja ihmeteltiin Times Squarea. Abercrombie & Fitchillä on outoja kauppoja. Piipahdimme niiden liikkeessä ja sinne joutui kirjaimellisesti jonottamaan sisään. Ovella hengaili jotain mallikundeja ilman paitaa ja sisällä oli diskotunnelma. Melko pimeää, musiikki soi kovalla ja työntekijät joraili. Ei tullut tehtyä hankintoja. Käväistiin syömässä ja palattiin hostelliin joskus 12 aikaan yöllä. Katu jossa majoituksemme sijaitsi oli yöllä kuin suoraan jostain leffasta. Tummia porukoita hengaili talojen rappusilla joutilaan näköisinä. Vaikkei mitään ihmeellistä tapahtunutkaan, en silti haluaisi liikkua siellä yksin yöaikaan.

Hostellin työntekijällä oli syntymäpäiväpirskeet melko suoraan huoneemme yläpuolella sijaitsevassa keittiö/olkkaritilassa. Muut porukastamme menivät mukaan juhlimaan, mutta päätin jäädä nukkumaan. Saadakseen meille alunperin tilaa, muutama huoneessa aiemmin asustanut ranskalainen tyttö oli siirretty toisaalle. Yksi tytöistä oli lukinnut varusteensa sänkyyn, eli tavaroita ei oltu saatu siirrettyä. Tytöt tulivat huoneeseen kovin ihmeissään joskus kahden kolmen aikaan yöllä höpöttämään ranskaa. Neuvoimme "vastaanottotiskille" ja saimme tilanteen selvitettyä humalaisen henkilökunnan avustuksella.

Seuraava päivä meni lepposasti, vaikka selkä olikin mennyt täysin jumiin todennäköisesti sen "Queen size"- ilmapatjan takia. Kävimme Ground Zerolla, Wall Streetillä ja otimme ilmaisen lautan Staten Islandille katsastaen samalla Vapaudenpatsaankin. Tarkoitus oli vielä käydä Empire State Buildingin näköalakerroksessakin, mutta aika ei valitettavasti riittänyt. Ensi kerralla sitten.

Kotimatka meni hurjasti paremmin kuin toiseen suuntaan. Matka kesti alle kolme tuntia ja autokin saatiin palautettua vuokraliikkeelle ajoissa. Onneksi bensa-asemalla oli joku tankkaamassa tippiä vastaan ja rahaakin saa drive-in atm:stä niin ei tarvinnut takaisin tullessa edes autosta nousta pois. On se helppoa.