Thanksgiving Recess Kanadassa

Käytiin Kanadassa reilun viikon road tripillä Thanksgiving lomalla. Matka oli suunniteltu jo aikaa sitten ja majoituksetkin varattu. Reittinä oli Bloomsburg-Niagara Falls-Toronto-Kingston-Ottawa-Montréal-Bloomsburg. Reilun tuhannen mailin reissu kahdeksalle päivälle. Reissuun lähtivät Kari, Manuel, Marius, Jana, Aga, Jarvis ja tietysti lisävahvistus suomesta eli Hömppä. Hömppä tuli Jenkkeihin torstaina 18.11. ja käytiin kämppis-Chrisin kanssa hakemassa se Bloomsburgin sairaalan bussipysäkiltä seuraavana päivänä joskus puolenpäivän jälkeen. Käytiin syömässä koululla ja piipahdettiin Bloomsburgin keskustassakin. Illemmalla käytiin vuokraamassa autot reissua varten Enterprisesta.

Seuraavana aamuna (eli lauantaina) otimme suunnan kohti Niagara Falssia. Kävimme walmartista hakemassa GPS:n reissua varten ja kuulimme matkalla, että myös Aga sai viisuminsa ja pääsee mukaan. Koulu oli sössinyt viisumihakemuksen ja pantannut sitä pari viikkoa ennen lähettämistä eikä sitä sen takia meinattu saada ajoissa. Lopulta se käytiin siis hakemassa postista lähtöpäivänä. Paikallinen posti luovutti Agalle lähetetyn kirjeen (jossa sisällä passi ja viisumi) aika mielenkiintoisesti Janalle ilman mitään henkkareita tai että Aga olisi edes ollut mukana. Hyvä tietää, että USPS käsittelee henkilökohtaisia asiakirjoja vaadittavalla tarkkuudella.

Saavuimme Niagara Fallseille aika sopivasti vielä valoisan aikaan. Räpsimme pakolliset turistifotot ja jatkoimme matkaa parin-kolmen tunnin jälkeen, kun oli jo pimeää. Oltiin paikalla itse asiassa aika mukavasti, kun näimme putoukset sekä valoisalla että pimeällä. Pimeällä valaistus oli hienon näköinen ja spotit vaihtoivat värejään ehkä vartin välein. Olihan koko paikka tietysti muutenkin tosi hieno, mutta ehkä pienempi mitä odotin. Pääsee varmasti kesällä vielä paremmin oikeuksiinsa.

Matka Niagaralta Torontoon oli nopea, ehkä reilun 100km pyrähdys. Heitimme perille päästyämme kamat hostellihuoneeseemme ja lähdimme kundiporukalla syömään, sillä tytöt majoittuivat Janan jonkun tuttavan luona puolen tunnin päästä keskustasta.  Safkan jälkeen kävimme maistamassa muutaman paikallisen oluen (Creemore) ja painuimme pehkuihin.

Sunnuntaiaamuna menimme Air Canada Centeriin ja ostimme liput päivän NBA matsii Toronto Raptors - Boston Celtics. Areenan ympärillä ja sisälläkin oli paljon lipputrokareita, mutta päädyimme ostamaan liput luukulta, kun niitä kerran oli vielä jäljellä. Lisäksi lipunmyyjä tiesi kertoa, etteivät trokareiden liput aina ole käypiä eli senkin takia oli hyvä ostaa ihan oikea lippu siitä virallisesta myyntipaikasta. Hankimme $50 liput piippuhyllyn ensimmäiseltä riviltä. Vaihtoehtona oli $35 liput piippuhyllyn kulmasta ylempää, mutta ensimmäinen rivi kuulosti tietysti huomattavasti paremmalta. Paikat osoittautuivatkin ihan hyviksi vaikka kentälle tietysti olikin matkaa, ja matsin näki tosi hyvin. Itse peli oli todella tiukka ja katsomon tunnelman onneksi kotijoukkue voitti lopulta 102-101. Celtics meinasi vielä kääntää pelin, kun ainoastaan pari sekuntia oli jäljellä, mutta heitto meni ohi. En seuraa yhtään koripalloa, mutta oltiin kaikki todella tyytyväisiä että käytiin katsomassa tuo matsi.
Pelin jälkeen menimme CN Toweriin, joka on kokonaisuudessan noin 550m korkea, mutta kävimme toiseksi ylimmässä "päätasossa" 350m tuntumassa. Tästä olisi päässyt vielä lähes sata metriä korkeammalle lisämaksua vastaan. Olimme juuri ja juuri valoisan aikaan ylhäällä, mutta pääasiassa näimme kaupungin iltavalaistuksessa. Komeat näköalat, mutta niistä parista korkeasta tornista missä olen itse käynyt pidän Eiffeliä huomattavasi hienompana. Lisäksi melkein $30 hintainen lippu torniin oli mielestäni hieman kohtuuton. Kävimme illalla syömässä erittäin kohtuuhintaisessa Gabby's baariravintolassa. Söin kookkaan fajitas-setin yhdeksällä kanadan taalalla, eivätkä muidenkaan annokset olleet kovin kalliita vaikka kukaan ei tainnut ruokaansa ihan loppuun asti jaksaakaan.

Maanantaina menimme ensimmäiseksi Hockey Hall of Fameen. Paikka oli 10min kävelymatkan päässä hostellistamme. Museossa oli aika kattava annos kiekkoilun historiaa ja sieltä löytyi aika paljon suomalaispelaajienkin esineitä, kuvia, paitoja yms. Mielenkiintoinen kierros kaikenkaikkiaan. Otimme hokipläjäyksen jälkeen suunnan kohti Chinatownia ja Kensington marketia Hömpän ja Manuelin kanssa. Pidin Kensingtonin alueesta. Kapeita matalia erilaisia taloja vierekkäin, paljon hienoja graffiteja ja maalauksia seinillä ja yksilöllisiä pikkupuoteja. Vuodenaika todennäköisesti rokotti kuitenkin aluetta ja kovin moni liikkeistä ei näyttänyt olevan auki. Piipahdimme vielä ylopistoalueella ja menimme illalla Hömpän kanssa Sushille.

Lähdimme tiistaina herättyämme kohti Kingstonia. Kingstoniin oli parin tunnin ajomatka, mutta pysähdyimme matkalla Brightonissa Lake Ontarion rannalla vanhan majakan luona nauttimassa auringonpaisteesta ja mukavista maisemista. Kingstonissa emme oikeastaan tehneet mitään. Kävimme tuon n. 120,000 asukkaan kaupungin keskustassa syömässä Five Guysissa ja menimme reissun parhaan majoituspaikan huoneeseen katsomaan NHL matsia töllöstä.

Keskiviikkona matkasimme Ottawaan. Hostellimme Ottawassa oli kolmekerroksinen puinen omakotitalo. Alakerrassa oli kotoisa olohuone useine sohvineen, nojatuoleineen ja tietysti tv. Meillä oli oma siisti parvekkeellinen huone talon ylimmässä kerroksessa. Asetuttuamme lähdimme syömään ja katsastamaan kaupunkia. Aikamme seikkailtuamme kävimme printtaamassa ostamamme NHL liput Ottawa Senators - Dallas Stars matsiin ja selvitimme miten areenlle pääsee. Toisin kuin Toronton Air Canada Center,  Ottawan Scotiabank Place ei ollut keskustassa vaan melkein 30km päässä siitä. Kävimme Tim Hortonsissa (Kanadan Dunkin Donuts) kahvidonitseilla ja otimme bussin areenalle. Matsi oli valitettavasti pettymys. Tunnelma areenalla oli laimehko, peli oli vähämaalinen (1-2 Starsille), Jarkko Ruutu ei aiheuttanut hämminkiä, Kari Lehtonen ei pelannut Starsin veskana eikä pelissä nähty yhden yhtä tappelua. Matsin jälkeen otimme bussin takaisin hostellille, chillasimme tovin ja menimme nukkumaan.

Torstaina ajoimme Montrealiin. Matka kesti vajaa pari tuntia. Kaupunkiin saavuttuaan huomasi tulleensa Quebecin puolelle, sillä kaikki kyltit olivat pääasiassa ranskaksi ja kaduilla kuuli oikeastaan ainoastaan ranskaa. Onneksi ihmiset sentään olivat iloisemman ja ystävällisemmän oloisia kuin mikä kuva ranskalaisista yleisesti on. Montrealissa oli lisäksi kylmempi kuin missään muualla siihen asti. Pyörimme ensimmäisen päivän kaupungilla ja päädyimme illalla sporttibaariin (La Station Des Sports) syömään  ja juomaan erittäin kohtuuhintaisia ruokia ja juomia. Tilasin Poutinen joka on ainakin itäisessä Kanadassa suosittua paikallista ruokaa. Perinteinen Poutine koostuu ranskalaisistaa, juustostaa ja kastikkeesta, mutta sitä saa muillakin lisukkeilla. En pitänyt sitä mitenkään kovin erikoisena kuten ainesosista saattaa päätellä. Tarjoilija antoi meille kuitenkin Montrealin parhaan Poutineravintolan osoitteen ja kehotti meitä käymään siellä.

Seuraavana päivänä suuntasimme vanhaan kaupunkiin (Old Montréal). Keli oli pirun kylmä ja tuulinen ja taisi taivaalta tulla jokunen lumihiutalekin. Alueella oli off season -katuremontit käynnissä, mutta rakennukset olivat hienoja. Paremmalla kelillä olisin voinut pyöriä siellä kauemminkin, mutta jatkoimme kierroksen jälkeen matkaamme kohti olympiastadionia. Montrealin olympialaiset olivat vuonna 1976 ja sen kyllä huomasi rakennuksista. Kaikki nuo oman aikansa uljaat betonirakennelmat eivät olleet pelkästään rapistuneita vaan lisäksi myös erittäin rumia. Todistettuamme Lasse Virénin nimen voittolaatoissa palasimme hostellille sulamaan.

Illalla päätimme ottaa sporttibaarin tarjoilijattaren neuvosta vaarin ja lähdimme etsimään Poutineravintolaa (La Banquise). 45 minuutin epäuskoisen harhailun jälkeen löysimme kuin löysimmekin tuon ravintolan vain todetaksemme, että paikka oli aivan täynnä ja sinne oli melkein puolen tunnin jono. No koska olimme jo tulleet niin pitkälle, päätimme jäädä odottamaan. Ilmeisesti jono ravintolaan ainakin perjantai-iltana on tavallinen näky sillä taaksemme ilmestyneen jonon porukka ei näyttänyt olevan asiasta moksiskaan. Veikkaan, että osa porukasta joutui odottamaan sisälle pääsyään lähes tunnin verran. Saimme lopulta pöydän ja tilasimme ehkä 20 eri Poutinevaihtoehdon joukosta itsellemme mieluisimmat. Hinnat olivat huokeita (luokkaa $6-9 normaalit, $10-13 isot) ja annokset kookkaitan, mutta kenestäkään ei tullut Poutinen ystävää. Oma annokseni oli kyllä parempi kuin minkä sporttibaarissa sain, mutta ei se vieläkään säväyttänyt. Viidestä maistajasta ainoastan Manuel sanoi syövänsä tätä herkkua uudestaan jos tilanne sen sallii.

Hömppä otti lauantaina junan takaisin Nykiin ja me jäimme vielä päiväksi Montrealiin. Käytiin Manuelin kanssa tsekkaamassa Montrealin kasino ja nähtiin siinä samalla vilaus F1 radastakin. Oli aika kylmä ja tuulinen keli niin jätettiin radan läpi kävely väliin. Kasino oli iso. Muistaakseni 6 kerroksinen ja laajalla alueella. Siellä oli lähinnä vanhuksia pelaamassa yksikätisiä. Lähinnä vilkastiin paikka läpi, juotiin ilmaset kupit kaffetta ja pelattiin vitosella kenoa. Raskaiden tappioiden jälkeen otettiin metro Little Italyyn ja käytiin syömässä pizzat. Illalla mentiin lähiravintolaan katsomaan töllöstä, kun Montreal Canadiens pieksi Buffalo Sabresin ja mentiin ajoissa nukkumaan.

Lähdettiin aamulla yhdeksältä tien päälle. Marius oloi jättänyt kannettavansa (ja sen mukana viisumipaperinsa ja passinsa) Ottawan hostelliin, joten jouduimme ajamaan sitä kautta takaisin. Kieppi toi noin 1,5-2h lisää ajettavaa tuohon muuten n. 8 tunnin reissuun, mutta sille ei mahtanut mitään. Ajomatka sujui lepposasti ja menikin yllättävän nopeasti kaikesta huolimatta.

Reissu oli oikein mukava ja haluaisin käydä vielä joskus ainakin Montrealissa uudestaan. Luulen, että kaupunki on kesällä todella jees.

Tenttiviikko, piipahdus Washingtonissa ja Phoenixville

Koeviikko oli muutama viikko sitten ja useimmat kokeista olivat melko naurettavia. Project Managementin midtermiä ei tehty luokassa, vaan opettaja laittoi kokeen verkkoon josta se printattiin ja tehtiin oman ryhmän kanssa yhdessä. Kaikki kysymykset olivat monivalintayssäreitä, eli a b c d. Vastaukset tietysti katsottiin kirjasta ja niin kai opettaja oletti meidän tekevänkin. Jokainen vastasi n. viiteen kysymykseen. Computer Forensics kurssin koe oli myös melko iisi, mutta onnistuin sössimään pari helpohkoa tehtävää. Siinä kokeessa sentään piti oikeasti osata niitä asioita jota lukukauden aikana on opetettu. Principles of Managementin koe oli paria kysymystä lukuunottamatta monivalintakoe. Kokeessa sai käyttää kirjaa ja kaikki kysymykset olivat enemmän tai vähemmän suoria lauseita kirjasta eli vastaukset oli helppo löytää. Telecommunicationsin tentti oli onlinekoe eli sen sai tehdä kotoa käsin. Monivalintatehtäviä, kysymykset ja vastaukset tässäkin suoraan kirjasta. Haastavin tentti oli Modelling and Simulation for Business -kurssin koe. Kurssi on mielenkiintoinen, mutta kukaan ei meinaa pysyä täysin kärryillä asioista. Koko aihe on kovin teoreettisen oloinen ja opettajakin olettaa meidän tietävän kaikesta kaiken jo valmiiksi. Noh, kaikista kokeista selvittiin kunnialla niinkuin tässä tapauksessa arvata saattaakin.

Koulu järkkäsi Washington D.C. päiväreissun 6.11. Hintaan $25 sisältyi bussikuljetukset ja Capitolin kierros. Valitettavasti bussi hajosi matkalla meitä hakemaan ja varadösän saapuminen kestikin toista tuntia. Kuljettimen myöhästyminen valitettavasti maksoi sen Capitolin kierroksen, eli jouduimme tyytymään rakennuksen pällistelyyn ulkoa päin. Capitolilta siirryimmekin luontevasti Washington Monumentin kautta National World War II Memorialille ja siitä taas Lincoln Memorialille. Kävimme vielä Vietnam Veterans Memorialilla ja totesimme, että Washingtonissa on monta monumenttia ja memorialia! Lopuksi kävimme katsastamassa vielä The White Housen - tietysti. Loppuaika piti viettää erilaisissa museoissa joita sieltä löytyy useita, mutta ehdimme piipahtaa ainoastaan yhdessä. Noin 20min kiertelyn jälkeen, eli 17.30 kaikki museot menivät kiinni, eli se niistä.. Jäipähän jotain seuraavaankin kertaan. Tosin pikaisen kaupunkikierroksen jälkeen totesimme, ettei D.C.:ssä taida noiden monumenttien ja museoiden jälkeen olla juurikaan mitään kiinnostavaa.

Viime viikonlopun vietimme Iestynin (kämppis) kotona Phoenixvillessä, n. parin tunnin ajomatkan päässä Philadelphian suuntaan. Kävimme perjantaina perille saavuttuamme Tomin (toinen kämppis), Iestynin ja Iestynin isän Juanin kanssa kaupungin keskustassa olevassa panimoravintolassa, jossa Iestynin isä tarjosi porukalle illallisen. Illallisen seuraksi nautimme samaisen panimon Vienna Red Lageria, joka oli todella maukasta. Jatkoimme vielä iltaa paikallisessa baarissa nauttimalla pari pitcheriä myös todella hyvää Sam Adams Winter Lageria. Baarissa oli myös älytön kolikkopeli. Kaikki varmaan tietää sen pelin missä voit ohjata mekaanista "kouraa" ja yrittää napata pehmolelun laarista, tiputtaa sen lokeroon ja napata sen sitten itselleen. Tämä peli oli muuten sama, mutta pehmolelujen sijaan laarissa oli eläviä rapuja. Ilmeisesti ravintola sitten kokkaa sen pelaajalle, jos sieltä onnistuu ravun itselleen onkimaan.

Lauantaina kävimme lähistöllä olevassa Outletissa tekemässä hankintoja. Chris (kolmas kämppis) asuu outletin lähistöllä ja tuli myös mukaan. Kaupoista löytyi tosi paljon laatutavaraa edullisesti. N. 3-4h pyörimisen jälkeen päädyin ostamaan takin ja pari t-paitaa. Haimme matkalla Iestynille muutaman pizzan ja naatimme illan ja illallisen töllön parissa. Kävimme sunnuntaina vielä King of Prussia ostarilla jossa nöyrryin taas halpojen hintojen edessä ja ostin pari pitkähihaista ja kauluspaidan. Ostarilta lähdettyämme kävimme Five Guys Burgers and Friesissa syömässä. Bursat ja ranskalaiset olivat molemmat tosi hyviä ja bursan väliinkin sai valita ihan mitä halusi. Omituisuutena paikassa on aina tarjolla kuorimattomia maapähkinöitä joita saa syödä ilmaiseksi sen verraan kun tykkää. Palasimme takaisin Bloomsburgiin joskus 9 aikaan illalla ja rento viikonloppu oli pulkassa.

Esitelmät, Homecoming ja Halloween

Viime päivityksestä on tovi vierähtänyt. Viime aikojen tapahtumista mainitsemisen arvoisia ovat varmaan ala-asteen esitelmät, Homecoming-paraati, Halloween ja Washingtonin reissu. Kirjoitetaan nyt tähän vaikka kolmesta ensin mainitusta ja jatketaan lähipäivinä muista jutuista.

Aloitetaan vaikka tästä "uudesta" kämpästä. Kerroin aiemmin, että jouduin muuttamaan toiseen kämppään. Muutto ei ollut lopulta lainkaan huono homma, vaan olen viihtynyt tässä asunnossa tosi hyvin. Yläkerrassa asuvat toisensa entuudestaan tuntevat Iestyn, Chris, Tom ja Dario, alakerrassa minä ja Marcus. Vietän enimmäkseen aikaa Iestynin, Chrisin ja Tomin kanssa. Hauskoja sällejä, tullaan hyvin toimeen. Kaikki kolme pelaavat koulun rugbyjoukkueessa. Kaupassa käyminenkin helpottui kummasti, kun ei tarvitse enää käyttää Walmartin dösää vaan saan aina kämppiksiltä kyydin.

Kävimme 15.10. jokusen muun ulkomaalaisen kanssa Bloomsburgin alueen kolmella eri ala-asteella pitämässä esitelmät kotimaistamme. Nappulat joille esitelmät pidettiin olivat 3-6 -luokkalaisia. Teimme ja pidimme esitelmän Karin kanssa yhdessä. Käytännössä n. 15 Powerpoint slidea kuvia Suomesta ja päälle selitykset. Nuorimmat naperot olivat haltioissaan lähinnä poroista ja paljosta lumesta. Vanhempia lapsia ei tuntunut älyttömästi kiinnostavat, mutta jaksoivat ne silti jotain kysellä. Suositummat kysymykset taisivat olla, että onko Suomessa kotieläimiä ja mitä ruokaa siellä syödään. Mariukselta kysyttiin esim. onko Saksassa autoja. No lopulta rasavillit tuntuivat kuitenkin olevan tyytyväisiä päiväänsä.

Homecoming-paraati oli 23.10. Homecoming on siis perinne jolloin muualle muuttaneet tai täältä valmistuneet palaavat takaisin fiilistelemään. Paraatissa meidän pienen porukkamme lisäksi pari eri marssiorkesteria, jokunen penkkarityyliin ihmisillä lastattu kuorma-auto, sekä useita erilaisia rakenneltuja ajoneuvoja. Kuljimme alakampukselta pääkadun läpi Bloomsburgin puistoon asti. Kadun varrella oli paljon ihmisiä katsomassa paraatia ja nappuloita keräämässä paraatista heitettyjä karkkeja. Paraatin jälkeen meillä oli puistossa piknikki, joten ei ollut reissu ihan turha! Sinne oli tilattu mm. neljä n. 1,5m kokoista täytettyä patonkia ja muuta vatsan täytettä. Myöhemmin koulun jenkkifutisjoukkueella oli tietysti Homecoming-ottelu ja katsomo oli ihan täynnä väkeä. Bloomsburg voitti sen ottelun, kuten kaikki muutkin tämän kauden matsinsa ihan ensimmäistä lukuun ottamatta.

Halloween oli tietysti kuun lopussa eli sunnuntaina. Ensimmäisiä Halloween-juhlia oli jo torstaina ja niitä jatkui aina sunnuntaihin asti. Ihmisillä näkyi tietysti hirveästi erilaisia asuja ja kaikki olivat tietysti pukeutuneet joksikin. Kävimme lauantaina parissakin eri juhlapaikassa meksikolaisen Jessen ja kämppikseni Tomin kanssa. Juhliin oli panostettu huolella. Koti oli raivattu huonekaluista ja paikalle oli tuotu DJ ja MC. Paikka oli tietysti ihan täynnä porukkaa.Muutenkin koko Halloween ja syksy on näkynyt etenkin tuolla kaupungilla jo viikkoja ennen Halloweenia. Useiden talojen kuistit oli koristeltu teeman mukaan ja joihinkin oli selvästi panostettu melko paljonkin. Hienon näköistä. Täällä on muutenkin ollut hieno syksy ja hieno ruska. Kelit ovat vaihdelleet kovasti, mutta vieläkään ei ole hirveän kylmä. Esim. tänään pärjäsi mainiosti ilman takkia, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.

Mun Halloweenkostyymi (valitan surkeaa kuvaa). Olin jonkin sortin hillbilly:

Jääköön postaus tällä kertaa tähän. Koitetaan raapustaa taas lisää jokusen päivän sisällä.

New York

Kävimme kaksi viikkoa sitten Nykissä Mariuksen, Manuelin, Janan ja Agan kanssa. Vuokrasimme auton ja hurautimme Manhattanille vajaassa kuudessa tunnissa. Melko ripeästi, kun ottaa huomioon, että matkaa on suunnilleen 250km. Meillä oli alunperin ajo-ohjekin mukana, mutta se päätti karata kojelaudalta johonkin tien 80 varteen, kun Marius avasi ikkunan. Ajoimme siis mönkään pari kertaa ja lopulta jonotimme Holland-tunneliin varmaan tunnin. Kun pääsimme lopulta Manhattanin puolelle jouduimme ajamaan sen läpi etelästä aina Washington Heightsiin asti.

Saavuttuamme hostelliimme meille kerrottiin ettei varauksemme ollut mennyt läpi eikä heillä ole huoneita vapaana. Tämä hostelli oli jo varausvaiheessa ainoa missä oli meille tarpeeksi tilaa. Ei ollut paras mahdollinen uutinen kuuden tunnin reissaamisen jälkeen, mutta onneksi työntekijät saivat meille huoneen pienellä uudelleenjärjestelyllä. Huone oli ehkä surkein missä olen ikinä yöpynyt ja olen kuitenkin melko monessa hostellissa viettänyt öitä. Huoneeseemme mentiin toisen huoneen läpi ja koska yhteiskylppäri oli meidän huoneemme yhteydessä, sen toisen huoneen asukit joutuivat kulkemaan sinne meidän huoneemme kautta. Patjat olivat ilmalla täytettyjä ja sänkyjä oli ainoastaan neljä. Marius nukkui pelkällä patjalla lattialla. Johtoja meni lattialla miten sattuu ja tulipa/menipä pari piuhaa ikkunasta ulos/sisäänkin. Ikkunaa ei siis saanut täysin suljettua, koska välissä olivat ne johdot. Huoneen kulmaan oli tuotu joku rämä lattiavalaisin, koska kattovalo ei toiminut.

Noh, jätimme kamat huoneeseen ja otimme suunnan mid/downtowniin metrolla. Vaikka matka Washington Heightsista alas keskikaupunkiin on melko pitkä, express-metrolinjalla pääsi Columbus Circlelle n. 10-15 minuutissa. Pyörimme randomisti ympäriinsä ilman sen suurempia suunnitelmia. Kävimme muutamassa kaupassa ja ihmeteltiin Times Squarea. Abercrombie & Fitchillä on outoja kauppoja. Piipahdimme niiden liikkeessä ja sinne joutui kirjaimellisesti jonottamaan sisään. Ovella hengaili jotain mallikundeja ilman paitaa ja sisällä oli diskotunnelma. Melko pimeää, musiikki soi kovalla ja työntekijät joraili. Ei tullut tehtyä hankintoja. Käväistiin syömässä ja palattiin hostelliin joskus 12 aikaan yöllä. Katu jossa majoituksemme sijaitsi oli yöllä kuin suoraan jostain leffasta. Tummia porukoita hengaili talojen rappusilla joutilaan näköisinä. Vaikkei mitään ihmeellistä tapahtunutkaan, en silti haluaisi liikkua siellä yksin yöaikaan.

Hostellin työntekijällä oli syntymäpäiväpirskeet melko suoraan huoneemme yläpuolella sijaitsevassa keittiö/olkkaritilassa. Muut porukastamme menivät mukaan juhlimaan, mutta päätin jäädä nukkumaan. Saadakseen meille alunperin tilaa, muutama huoneessa aiemmin asustanut ranskalainen tyttö oli siirretty toisaalle. Yksi tytöistä oli lukinnut varusteensa sänkyyn, eli tavaroita ei oltu saatu siirrettyä. Tytöt tulivat huoneeseen kovin ihmeissään joskus kahden kolmen aikaan yöllä höpöttämään ranskaa. Neuvoimme "vastaanottotiskille" ja saimme tilanteen selvitettyä humalaisen henkilökunnan avustuksella.

Seuraava päivä meni lepposasti, vaikka selkä olikin mennyt täysin jumiin todennäköisesti sen "Queen size"- ilmapatjan takia. Kävimme Ground Zerolla, Wall Streetillä ja otimme ilmaisen lautan Staten Islandille katsastaen samalla Vapaudenpatsaankin. Tarkoitus oli vielä käydä Empire State Buildingin näköalakerroksessakin, mutta aika ei valitettavasti riittänyt. Ensi kerralla sitten.

Kotimatka meni hurjasti paremmin kuin toiseen suuntaan. Matka kesti alle kolme tuntia ja autokin saatiin palautettua vuokraliikkeelle ajoissa. Onneksi bensa-asemalla oli joku tankkaamassa tippiä vastaan ja rahaakin saa drive-in atm:stä niin ei tarvinnut takaisin tullessa edes autosta nousta pois. On se helppoa.

Eroavaisuuksia

Olen yrittänyt miettiä kulttuuri-, ja miksei muitakin eroja suomalaisten ja amerikkalaisten välillä, mutta totesin ettei niitä ainakaan päivittäisessä elämässä tule hirveästi esiin. Kysyin toiselta suomalaiselta Haaga-Helian vaihtarilta asiaa ja hän oli samaa mieltä. Katsotaanpa.

Kuka tahansa ohi kävelevä tyyppi saattaa moikata; "How you doing", "What's up", "How's it going". Tähän ei luonnollisesti edes odoteta vastausta vaan yleensä tupataan vaan heittämään vastaava repla takaisin. Esim. kun joskus ollaan kävelty parin kaverin kanssa ulkona, vastaan tulleesta tuntemattomasta porukasta on joku saattanut tokaista "How's it going guys". Sama on käynyt useita kertoja kävellessäni yksin myös. Aluksi tuohon ei oikein osannut vastata, mutta nyt siihen on jo hieman tottunut ja siihen osaa reagoida. Aina jos joku aivastaa, sanotaan "Bless you", aina kun kiitetään (ja aina kiitetään jos siihen aihetta on) vastataan "You're welcome". Bussista noustessa suurin osa oppilaistakin kiittää kuskia, eli täydellä dösällisellä kuski saattaa tokaista you're welcomen kymmeniä kertoja putkeen yhden kyydin jälkeen. Kun asioidaan jossain, myyjä toivottaa lähes poikkeuksetta hyvää päivänjatkoa.

Kenkiä pidetään sisällä jalassa ja autolla tietysti mennään joka paikkaan. Kaikki pitävät melkeinpä sankarina jos kävelee puolta kilometriä pidemmän matkan. Valoja pidetään turhaan päällä jatkuvasti. Koko kämpässä saattaa olla valoisaa läpi yön vaikka kaikki ovat nukkumassa. Lisäksi televisio saatetaan jättää koko päiväksi päälle, kun se on kerran avattu vaikka kukaan ei olisi paikalla. Olen muutamaan otteeseen tullut huoneestani laittamaan television kiinni, kun se on ollut yksinään turhaan päällä enkä ole jaksanut kuunnella sitä. Kampuksen jokainen ravintola pakkaa mukaan otettavat ruoat styroksipakkaukseen ja useimmat oppilaat ottavat yleensä ruokansa mukaan. Vaikka ruoka syötäisiin siellä ravintolassa se pyydetään silti mukaan jos vaikka sattuisi käymään niin että jotain jää mukaan otettavaksi. Kukaan ei myöskään tunnu kierrättävän. Roskikselta löytyy omat pönttönsä laseille, tölkeille ja paperille, mutta kaikki heitetään kotona yhteen ja samaan roskapönttöön. Tuntuu hieman turhalta eritellä banaaninkuoret siellä kotona eri pönttöön, kun täällä 300 miljoonaa ihmistä ei välitä asiasta. Noh, ehkä pienehkö yleistys, mutta kuitenkin.

Televisiosta tuli mieleeni mainokset, jotka ovat kovin vertailevia. Vaikkapa Fordin mainos saattaa suoraan sanoa, että "Fordin auto on halvempi ja parempi kuin Dodgen tai Chryslerin kalliit ja huonot autot". Lisäksi tällä hetkellä näkee paljon vaalimainoksia, koska 2.11. senaattiin äänestetään 37 jäsentä (sadasta). Mainokset ovat melko hupaisia, sillä niissä käytännössä mustamaalataan aivan suoraan vastaehdokaita ja senaatissa tällä hetkellä istuvia. Kuvittele vaikka tv-mainos, jossa todettaisiin: "Matti Vanhanen on rikollinen joka ottaa vastaan lahjuksia! Äänestä mielummin Mari Kiviniemeä". Tätä luokkaa mainokset ovat. Lisäksi mainoksia ylipäänsä tulee aivan älyttömästi. 45min ohjelmassa saattaa tulla vaikka kuusi mainostaukoa, todella rasittavaa. Joskus tulee pelkät alkutekstit ja heti siihen perään mainokset. Kanavia on kuitenkin useita kymmeniä, joten surffailulle jää paljon aikaa!

Tässä nyt joitain asioita jotka tulevat vastaan lähes päivittäin. Täytyy miettiä näitä lisää ja palata asiaan uudemman kerran tarvittaessa.

Muutto, ja päiväretki Philadelphiassa

Vastaanotin viikko sitten torstai-iltana sähköpostin jossa ystävällisesti kerrottiin, että minun on muutettava. Käytännössä minut siis potkitaan ulos asunnostani vaikka olen jo maksanut koko lukukauden vuokran. En oikeastaan saanut mitään mielestäni järkevää selitystä muutolle. Kysyttyäni asiaa sain vastaukseksi: "We consolidate students who are living alone. We do not allow students to reside in an apartment alone". Sain muutolle viikon aikaa ja kaksi vaihtoehtoa:
   
1. Muutan tähän samaan taloon, mutta toiseen asuntoon.
2. Muutan parinsadan metrin päähän Mount Olympus Aparmentsiin (MOA).

Valitsin jälkimmäisen vaikka asunto onkin parisen sataa dollaria kalliimpi. Jos olisin muuttanut samaan taloon olisin joutunut jakamaan huoneeni toisen kanssa, mutta MOA:sta sain sentään oman huoneen. MPA:ssa olisin saanut kolme kämppistä, kun taas MOA:ssa sain viisi kämppistä. Talossa on kaksi kerrosta. Alakerrassa on kaksi huonetta ja ylhäällä neljä. En ole toistaiseksi edes käynyt yläkerrassa, koska oma huoneeni on alhaalla. Heti ulko-ovesta sisään tullessa astutaan olohuoneeseen/keittiöön. Asunto on uudempi ja paremmassa kunnossa kuin MPA. Melko viihtyisä kämppä itse asiassa. Näköala huoneestani on edellistä huomattavasti surkeampia. Heti ikkunan takana kulkee polku ja kauempana näkyy futisstadionin katsomo. Kämppikset tuntuvat aika rennoilta ja heittävät hyvää läppää joten olis tässä kai huonomminkin voinut käydä.

Kävimme viikko sitten lauantaina Philadelphiassa päiväretkellä. Kaupungissa oli tapahtuma "College Day on Parkway". Kaikkiin Parkway-kadun museoihin ja näyttelyihin pääsi opiskelijakortilla ilmaiseksi sisään.  Bussi lähti alakampukselta aamulla klo 8. Matka kesti ruuhkasta ja pysähdyksestä johtuen melkein 3,5h odotetun 2h+ sijaan. Onneksi nukuin yli puolet matkasta. Saavuimme Philadelphia Museum of Artin pihalle n. 11.30 aikoihin ja kiersimme museon melko pikaisesti läpi. Seiniltä löytyivät itselle tutuilta taiteilijoilta Van Goghin Sunflowers (kuva) ja Salvador Dalín Soft Construction with Boiled Beans(Premonition of Civil War) (kuva).

Lyhyen ja ytimekkään taidepläjäyksen jälkeen nautimme Manuelin kanssa surkeahkot hodarit katukeittiöstä ja otimme suunnan kohti kartan osoittamaa Love-puistoa. Käväisimme matkalla myös Heureka-tyylisessä tiedemuseossa, Academy of Natural Science:ssa. Ilma oli lähes 30-asteinen ja kovin hiostava, joten päivä oli melko väsyttävä. Lähinnä häröilimme ympäri kaupunkia ilman mitään sen kummempaa päämäärää. Bussi nouti meidät klo 17.45 ja saavuimme takaisin yliopistolle kahdeksan jälkeen illalla.
Kaupungista ei jäänyt hirveästi käteen. Kuusi tuntia kahdelle museolle ja Phillyn kokoiselle mestalle on tietenkin aivan liian vähän, mutta näin tällä kertaa.

International dinner ja sensellaista

Viime lauantaina kokoonnuimme isolla porukalla porukalla illallistamaan Felipen luokse n. 30min ajomatkan päähän Bloomsburgista. Talo oli iso, hieno ja korkealla paikalla. Näköala oli muuten upea, mutta horisontissa siintävä ydinvoimala pilasi sitä kohtuullisesti. Ilta oli mukava ja illan mittaan tuli taas tutustuttua uusiin ihmisiin. Juhlat kuitenkin loppuivat melko aikaisin ja porukka valui pois jo ennen kymmentä. Illallisen jälkeen suuntasimme kampuksen ulkopuolelle kuskimme Jessen kavereiden juhliin ja jatkoimme iltaa lopulta melko myöhään.

Pelasimme maanantaina ensimmäisen futismatsimme International Soccer Teamin kanssa. Alku ei ollut "kauden" kannalta kovin lupaava, sillä hävisimme ottelun 1-0 Shaboomsia vastaan. Jatkoa seuraa kuitenkin taas maanantaina, kun vastaan asettuu 1-6 ensimmäisen matsinsa hävinnyt FC Dank. On mukavaa päästä pelaamaan nurmikentällä, vaikka kenttä ei ihan parhaassa mahdollisessa kunnossa olekaan.

Ilmoittauduimme Manuelin kanssa lauantain Philadelphian reissulle alkuviikosta. Phillyssä on taidetapahtuma "College day on parkway" ja päivän aikana museoihin pääsee ilmaiseksi sisään opiskelijakorttia näyttämällä. Bussikuljetus edestakaisin maksoi $24 eli matkakulut ovat melko kohtuulliset. Matkaa Philadelphiaan on n. 130 mailia eli reilu 200km. Tämä on ensimmäinen reissu mihinkään kauemmas, mutta sekin valitettavasti kestää ainoastaan päivän verran.

Joku tyttö joutui keskiviikkona auton töytäisemäksi tuossa ylä- ja alakampuksen välisessä risteyksessä. Menin risteyksen yli varmaan 10 sekuntia ennen onnettomuutta ja kuulin ihmeellisen äänen takaani. Oletin, että joku ehkä ajoi toisen auton perään ja ääni tuli siitä, mutta kun katsoin taakseni iso pickup seisoi yksinään keskellä risteystä ja sen sisältä nousi mies kiirehtien tytön avuksi. Paikalle juoksi muitakin ihmisiä auttamaan, joten totesin ettei minun läsnäoloni varmaan tuo asiaan mitään lisäarvoa ja jatkoin matkaani. Töytäisystä oli paikallislehdessäkin juttua (ilmeisesti siinä on kyllä jotain juttua aina, kun tässä pienessä kaupungissa tapahtuu jotain) http://bloomutoday.com/bu-student-hit-by-truck-on-lightstreet-road-p1370-1.htm. Tytölle ei uutisen mukaan käynyt pahemmin, teloi ainoastaan leukansa auton konepeltiin.

Vaikka syksy antaa jo itsestään merkkejä, kelit ovat silti kovin lämpimät. Joka aamu ikkunasta ulos katsoessaan näyttää siltä, että nyt pitäisi ainakin laittaa farkut jalkaan. Ulos astuessaan kuitenkin huomaa, että päivästä on taas tulossa lämmin ja niin on aina käynytkin. Tähän asti joka päivä on tarjennut t-paidalla ja shortseilla. Puiden lehdet ovat alkaneet pudota ja kellastua, eli eiköhän se kylmyys sieltä pikkuhiljaa kuitenkin saavu. On tässä saanut nauttia kuitenkin jo reilun kuukauden pidemmästä kesästä kuin mitä kotona (kuuleman perusteella).