Viime lauantaina kokoonnuimme isolla porukalla porukalla illallistamaan Felipen luokse n. 30min ajomatkan päähän Bloomsburgista. Talo oli iso, hieno ja korkealla paikalla. Näköala oli muuten upea, mutta horisontissa siintävä ydinvoimala pilasi sitä kohtuullisesti. Ilta oli mukava ja illan mittaan tuli taas tutustuttua uusiin ihmisiin. Juhlat kuitenkin loppuivat melko aikaisin ja porukka valui pois jo ennen kymmentä. Illallisen jälkeen suuntasimme kampuksen ulkopuolelle kuskimme Jessen kavereiden juhliin ja jatkoimme iltaa lopulta melko myöhään.
Pelasimme maanantaina ensimmäisen futismatsimme International Soccer Teamin kanssa. Alku ei ollut "kauden" kannalta kovin lupaava, sillä hävisimme ottelun 1-0 Shaboomsia vastaan. Jatkoa seuraa kuitenkin taas maanantaina, kun vastaan asettuu 1-6 ensimmäisen matsinsa hävinnyt FC Dank. On mukavaa päästä pelaamaan nurmikentällä, vaikka kenttä ei ihan parhaassa mahdollisessa kunnossa olekaan.
Ilmoittauduimme Manuelin kanssa lauantain Philadelphian reissulle alkuviikosta. Phillyssä on taidetapahtuma "College day on parkway" ja päivän aikana museoihin pääsee ilmaiseksi sisään opiskelijakorttia näyttämällä. Bussikuljetus edestakaisin maksoi $24 eli matkakulut ovat melko kohtuulliset. Matkaa Philadelphiaan on n. 130 mailia eli reilu 200km. Tämä on ensimmäinen reissu mihinkään kauemmas, mutta sekin valitettavasti kestää ainoastaan päivän verran.
Joku tyttö joutui keskiviikkona auton töytäisemäksi tuossa ylä- ja alakampuksen välisessä risteyksessä. Menin risteyksen yli varmaan 10 sekuntia ennen onnettomuutta ja kuulin ihmeellisen äänen takaani. Oletin, että joku ehkä ajoi toisen auton perään ja ääni tuli siitä, mutta kun katsoin taakseni iso pickup seisoi yksinään keskellä risteystä ja sen sisältä nousi mies kiirehtien tytön avuksi. Paikalle juoksi muitakin ihmisiä auttamaan, joten totesin ettei minun läsnäoloni varmaan tuo asiaan mitään lisäarvoa ja jatkoin matkaani. Töytäisystä oli paikallislehdessäkin juttua (ilmeisesti siinä on kyllä jotain juttua aina, kun tässä pienessä kaupungissa tapahtuu jotain) http://bloomutoday.com/bu-student-hit-by-truck-on-lightstreet-road-p1370-1.htm. Tytölle ei uutisen mukaan käynyt pahemmin, teloi ainoastaan leukansa auton konepeltiin.
Vaikka syksy antaa jo itsestään merkkejä, kelit ovat silti kovin lämpimät. Joka aamu ikkunasta ulos katsoessaan näyttää siltä, että nyt pitäisi ainakin laittaa farkut jalkaan. Ulos astuessaan kuitenkin huomaa, että päivästä on taas tulossa lämmin ja niin on aina käynytkin. Tähän asti joka päivä on tarjennut t-paidalla ja shortseilla. Puiden lehdet ovat alkaneet pudota ja kellastua, eli eiköhän se kylmyys sieltä pikkuhiljaa kuitenkin saavu. On tässä saanut nauttia kuitenkin jo reilun kuukauden pidemmästä kesästä kuin mitä kotona (kuuleman perusteella).
Sunday, September 26, 2010
Friday, September 17, 2010
Jalkapalloa ja käsiovaalia
Perjantaina oli taas futispäivä. Pelailimme kolmisen tuntia pikkukentällä valmistautuen koulun sisäiseen turnaukseen. Turnaus alkaa 20.9. ja kestää muistaakseni kuukauden verran. Joukkueemme nimi on kekseliäästi International Soccer Team. Joukkueet ovat kuulemma yleensä olleet ihan tasokkaita, eli peleissä saa varmaan pistää parastaan. Niinhän sen kuuuluu mennäkin.
Pelien jälkeen pidimme pienehköt juhlat minun luonani. Asun edelleen yksin, eli odotan vieläkin kämppiksiä saapuviksi. Yksin asuminen tietysti mahdollistaa pirskeiden pitämisen täällä, joten miksikäs ei. Paikalla olivat Manuel, Kari, Felipe, Chika, Paul, Polina, Vanessa ja hieman myöhemmin myös Jarvis. Jossain vaiheessa sain vieraita myös naapurista (Evan ja Randy). Ilta meni leppoisissa tunnelmissa lähinnä niitä näitä turisten ja musiikkia kuunnellen. Felipe Etelä-Amerikkalaisena laittoi tietysti salsat yöllä kehiin. Joskus sitä on itsekin tullut parkettia kulutettua ja muistissa oli vielä muutama askelsarja, joten ei tarvinnut nolostella kun porukka veti väkisin joraamaan. Ilta päättyi neljän aikaan ja hetken siivoamisen jälkeen pääsin itsekin nukkumaan.
Lauantaina Bloomsburg Huskiesin käsiovaalijoukkue (käsiovaali, tuo amerikkalainen versio jalkapallosta) pelasi ensimmäisen kotiottelunsa ja olimme sopineet menevämme katsomaan sitä. Olimme nelistään Manuelin, Jarvisin ja Janain kanssa peliä katsomassa, mutta emme suinkaan olleet ainoita yleisössä. Yleisöä tässä yliopistojalkapallo-ottelussa oli varmaan saman verran kuin Veikkausliigan futismatseissa keskimäärin. Katsomo oli melko pitkälti täynnä ja Huskies-paitoja näkyi olevan päällä suurella osalla yleisöstä. Puoliajalla nähtiin myös varmaan 60+ henkisen orkesteri-tanssiryhmän show joka sekin oli mielestäni melko suuri tällaiseksi pienehkö yliopiston urheilutapahtumaksi. Kyllä täällä Ameriikassa vaan kaikki on niin suurta ja hienoa, wau.
Ottelu itsessään oli hieman tylsä. Se alko klo 1 ja loppu joskus 3.30 tienoilla, eli taukoineen päivineen siis n. 2,5h. Tämä on tietysti melko paljon, kun ottaa huomioon että peli on 4x15min eikä varttien välillä ole puoliajan lisäksi oikeastaan yhtään taukoa. Osansa tylsyyteen toi varmasti sekin, että Bloomsburg voitti ottelun aika reilusti 41-13 ja peli oli jo joskus toisen puoliajan jälkeen melko selvä. Lopussa jännitettiin lähinnä sitä kauanko 15min eriä pystyy venyttämään ja kuinka pahasti perse voi puutua.
Pelien jälkeen pidimme pienehköt juhlat minun luonani. Asun edelleen yksin, eli odotan vieläkin kämppiksiä saapuviksi. Yksin asuminen tietysti mahdollistaa pirskeiden pitämisen täällä, joten miksikäs ei. Paikalla olivat Manuel, Kari, Felipe, Chika, Paul, Polina, Vanessa ja hieman myöhemmin myös Jarvis. Jossain vaiheessa sain vieraita myös naapurista (Evan ja Randy). Ilta meni leppoisissa tunnelmissa lähinnä niitä näitä turisten ja musiikkia kuunnellen. Felipe Etelä-Amerikkalaisena laittoi tietysti salsat yöllä kehiin. Joskus sitä on itsekin tullut parkettia kulutettua ja muistissa oli vielä muutama askelsarja, joten ei tarvinnut nolostella kun porukka veti väkisin joraamaan. Ilta päättyi neljän aikaan ja hetken siivoamisen jälkeen pääsin itsekin nukkumaan.
Lauantaina Bloomsburg Huskiesin käsiovaalijoukkue (käsiovaali, tuo amerikkalainen versio jalkapallosta) pelasi ensimmäisen kotiottelunsa ja olimme sopineet menevämme katsomaan sitä. Olimme nelistään Manuelin, Jarvisin ja Janain kanssa peliä katsomassa, mutta emme suinkaan olleet ainoita yleisössä. Yleisöä tässä yliopistojalkapallo-ottelussa oli varmaan saman verran kuin Veikkausliigan futismatseissa keskimäärin. Katsomo oli melko pitkälti täynnä ja Huskies-paitoja näkyi olevan päällä suurella osalla yleisöstä. Puoliajalla nähtiin myös varmaan 60+ henkisen orkesteri-tanssiryhmän show joka sekin oli mielestäni melko suuri tällaiseksi pienehkö yliopiston urheilutapahtumaksi. Kyllä täällä Ameriikassa vaan kaikki on niin suurta ja hienoa, wau.
Ottelu itsessään oli hieman tylsä. Se alko klo 1 ja loppu joskus 3.30 tienoilla, eli taukoineen päivineen siis n. 2,5h. Tämä on tietysti melko paljon, kun ottaa huomioon että peli on 4x15min eikä varttien välillä ole puoliajan lisäksi oikeastaan yhtään taukoa. Osansa tylsyyteen toi varmasti sekin, että Bloomsburg voitti ottelun aika reilusti 41-13 ja peli oli jo joskus toisen puoliajan jälkeen melko selvä. Lopussa jännitettiin lähinnä sitä kauanko 15min eriä pystyy venyttämään ja kuinka pahasti perse voi puutua.
Sunday, September 12, 2010
Labor Day
Maanantai oli kansallinen juhlapyhä, Labor Day. Eurooppalaisten tottumusten sijaan Labor Day on täällä ihan vaan lepoa varten, eivätkä kadut ainakaan Bloomsburgissa täyty kännisistä pissiksistä. Alaikäisiä juomareita näkyy kaupungilla muutenkin melko vähän, sillä ikärajahan on tiukka 21. Jos alaikäinen jää poliisille humalatilastaan kiinni niin siitä rapsahtaa eri lähteistä kuultuna 600-1000 dollarin sakko. Kampuksen ulkopuolella olevien veljes- ja sisarkuntien (fraternities, sororities) järkkäämissä bileissä on kuulemma suurin todennäköisyys jäädä juomisestaan kiinni, sillä niitä ratsataan jatkuvasti. Veljeskunnat perivät alaikäisiltä vierailtaan (tytöt ilmaiseksi) pääsymaksun ja tarjoavat heille vastineeksi juotavaa. Kuulin tarinan eräästä sisarkunnasta, jotka pari vuotta takaperin pitivät bileet ainoastaan täysi-ikäisille. Poliisit ratsasivat nämäkin bileet, jolloin paikalta paljastui muutama alaikäinen, jotka olivat tulleet sisään väärillä papereilla. Sisarkunnan opiskelijat saivat alaikäisten juottamisesta ja mistä lie muista syytteistä yhteensä kymmenien tuhansien dollarien sakot. Työnsaantikin saattaa kuulemma tulevaisuudessa olla hankalaa jos poliisilta tulee "underaged". Tästä seuraa se, että kaikki alaikäiset juhlivat asunnoissaan eivätkä lähde kaupungille hillumaan. Kiellot ja uhkailuthan eivät kuitenkaan perinteisesti toimi, vaan nuoret keskittävät juopottelunsa omiin kämppiinsä täällä "dry campus"-alueella ja yleensä tuossa asuntojen edessä olevien piknikpöytien luona käykin viikonloppuisin kova kuhina, kun porukka viettää luppoaikaa toistensa kanssa. Viime viikon lauantaina kuultiin surullinen uutinen, kun Bloomsburgin edustusjalkapallojoukkueen (soccer, ei jenkkifutis) jäsen ilmeisesti joi itsensä hengiltä jossain kampuksen ulkopuolella. Virallista syytä ei ole vielä annettu, mutta poliisi ainakin epäili alkoholimyrkytystä.
Käytimme lepopäivämme mukavasti 40min ajomatkan päässä olevassa Ricketts Glen -puistossa. Kävimme hakemassa läjän grillauskamaa Weisista (iso marketti) ja lähdimme kahden auton ja kymmenen hengen (minä, Jarvis, Manuel, Marius, Janai, Felipe, Chika, Matthieu, Marina, Polina) voimin puistoa kohti. Puistossa oli oivat mahdollisuudet grillata. Siellä täällä oli piknikpöytiä ja grillejä järven rannan tietämissä. Grillailimme kanaa, maissia ja perunaa ja jälkkäriksi Oreo Cakestersejä. Oreot ovat kuten Domino-keksit ja Cakestersit pienen leivoksen kokoisia pehmeitä kakkusia. Safkan jälkeen vuokrasimme pari kajakkia ja kanoottia sekä soutuveneen. Meloimme järvessä olevalle pienelle saarelle josta Felipe ja Marius uskaltautuivat uimaankin. Vesi oli melko kylmää, en jaksanut kastautua. Pulahduksen jälkeen suuntasimme kajakit takaisin kohti rantaa. Keräsimme kamat kasaan ja ajoimme läheisen jäätelökioskin kautta takaisin Bloomsburgiin. Jäätelökioskilta sai isoimpia pehmiksiä mitä olen eläessäni nähnyt. Pieni pehmis oli ehkä kolme kertaa sen kokoinen mihin me olemme tottuneet. Kukaan ei jaksanut syödä sitä loppuun asti. Näin jonkun äijän ostavan kesikokoisen tai ison pehmiksen, ja siinä oli jäätelä liioittelematta ainakin 30cm sen tötterön yli. Harmi etten älynnyt ottaa kuvaa siitä, koska se oli ihan älyttömän kokoinen jätski!
Kaiken kaikkiaan reissu oli mukava ja kelikin oli mainio. Ei liian kuuma, mutta shortseilla ja t-paidalla pärjäsi hyvin. Joku toinen viikonloppu olisi tarkoitus mennä Ricketts Gleniin uudestaan pienelle vaellusretkelle, sillä patikointireittejä siellä on ilmeisest useampia. http://www.dcnr.state.pa.us/stateparks/parks/rickettsglen.aspx <- kuva näyttää ainakin hienolta. Täytyy yrittää muistaa pysähtyä sillä kioskilla uudestaan ja ottaa kuva jättipehmiksestä.
Viikko oli koulun kannalta naurettava. Minulla on normaalistikin ainoastaan säälittävät 13h tuntia koulua viikossa, ja viikko oli maanantain takia muutenkin vajaa. Lisäksi tunteja oli peruttu kaikilta muilta päiviltä paitsi tiistailta. Istuin tunneilla siis yhteensä n. 6h koko viikon aikana, rankkaa. Saan tältä lukukaudelta kuitenkin "normaalit" 30 opintopistettä kasaan vaikka tuntimääräni on noin puolet Haaga-Helian määrästä. Siellä minulla olisi luokkaa 25-30 lähiopetustuntia viikossa vastaavaan pistemäärään päästäkseni. HH:n täytyy kuitenkin hyväksyä täällä käymäni kurssit, saadakseni kaikki 30 pistettä hyväksiluettua.
Linkin takana jokunen kuva melontareissulta:
http://picasaweb.google.com/emaasalmi/RickettsGlen?authkey=Gv1sRgCNaqzpL4oYPxbw&feat=directlink
Käytimme lepopäivämme mukavasti 40min ajomatkan päässä olevassa Ricketts Glen -puistossa. Kävimme hakemassa läjän grillauskamaa Weisista (iso marketti) ja lähdimme kahden auton ja kymmenen hengen (minä, Jarvis, Manuel, Marius, Janai, Felipe, Chika, Matthieu, Marina, Polina) voimin puistoa kohti. Puistossa oli oivat mahdollisuudet grillata. Siellä täällä oli piknikpöytiä ja grillejä järven rannan tietämissä. Grillailimme kanaa, maissia ja perunaa ja jälkkäriksi Oreo Cakestersejä. Oreot ovat kuten Domino-keksit ja Cakestersit pienen leivoksen kokoisia pehmeitä kakkusia. Safkan jälkeen vuokrasimme pari kajakkia ja kanoottia sekä soutuveneen. Meloimme järvessä olevalle pienelle saarelle josta Felipe ja Marius uskaltautuivat uimaankin. Vesi oli melko kylmää, en jaksanut kastautua. Pulahduksen jälkeen suuntasimme kajakit takaisin kohti rantaa. Keräsimme kamat kasaan ja ajoimme läheisen jäätelökioskin kautta takaisin Bloomsburgiin. Jäätelökioskilta sai isoimpia pehmiksiä mitä olen eläessäni nähnyt. Pieni pehmis oli ehkä kolme kertaa sen kokoinen mihin me olemme tottuneet. Kukaan ei jaksanut syödä sitä loppuun asti. Näin jonkun äijän ostavan kesikokoisen tai ison pehmiksen, ja siinä oli jäätelä liioittelematta ainakin 30cm sen tötterön yli. Harmi etten älynnyt ottaa kuvaa siitä, koska se oli ihan älyttömän kokoinen jätski!
Kaiken kaikkiaan reissu oli mukava ja kelikin oli mainio. Ei liian kuuma, mutta shortseilla ja t-paidalla pärjäsi hyvin. Joku toinen viikonloppu olisi tarkoitus mennä Ricketts Gleniin uudestaan pienelle vaellusretkelle, sillä patikointireittejä siellä on ilmeisest useampia. http://www.dcnr.state.pa.us/stateparks/parks/rickettsglen.aspx <- kuva näyttää ainakin hienolta. Täytyy yrittää muistaa pysähtyä sillä kioskilla uudestaan ja ottaa kuva jättipehmiksestä.
Viikko oli koulun kannalta naurettava. Minulla on normaalistikin ainoastaan säälittävät 13h tuntia koulua viikossa, ja viikko oli maanantain takia muutenkin vajaa. Lisäksi tunteja oli peruttu kaikilta muilta päiviltä paitsi tiistailta. Istuin tunneilla siis yhteensä n. 6h koko viikon aikana, rankkaa. Saan tältä lukukaudelta kuitenkin "normaalit" 30 opintopistettä kasaan vaikka tuntimääräni on noin puolet Haaga-Helian määrästä. Siellä minulla olisi luokkaa 25-30 lähiopetustuntia viikossa vastaavaan pistemäärään päästäkseni. HH:n täytyy kuitenkin hyväksyä täällä käymäni kurssit, saadakseni kaikki 30 pistettä hyväksiluettua.
Linkin takana jokunen kuva melontareissulta:
http://picasaweb.google.com/emaasalmi/RickettsGlen?authkey=Gv1sRgCNaqzpL4oYPxbw&feat=directlink
Tuesday, September 7, 2010
Kamalan kansainvälistä ja urheilullista
Perjantaina oli kansainvälisten opiskelijoiden tutustumistilaisuus. Paikalla oli Bloomsburgin n. 160:stä ulkomaisesta opiskelijasta paikalla ehkä 30-40, sekä liuta henkilökuntaa. Kuten arvata saattaa, täällä on opiskelijoista vähän joka puolelta maailmaa; Ranskasta, Chilestä, Meksikosta, Kanadasta, Espanjasta, Saksasta, Englannista, Venäjältä, Brasiliasta jne. Olemme kuitenkin toisen Haaga-Helian opiskelijan kanssa ainoita Skandinaaveja. Eniten ulkomaalaisia on Saudi-Arabiasta ja Venäjältä. Tutustuin tapaamistilaisuudessa Chileläiseen Felipeen joka kertoi kansainvälisten opiskelijoiden jalkapalloilusta. Siinä porukassa on aktiivisesti mukana myös eräs koulun 65 vuotias professori, joka on aikanaan edustanut jopa omaa maajoukkuettaan (Irania ilmeisesti) ja pelannut mm. Peléä vastaan. Odotan mielenkiinnolla senioriproffan kikkakolmosia! Kävimme tilaisuuden jälkeen pelaamassakin tovin, mutta ilta pimeni sen verran nopeasti, että pelit piti lopettaa. Sunnuntaina oli kuitenkin uudet pelit, sillä porukka kokoontuu säännöllisesti pari kertaa viikossa pelaamaan. Kun kelit kylmenee niin pääsemme sisätiloihin pelaamaan futsalia, mainiota.
Yliopiston liikuntamahdollisuudet ovat mitä parhaat. On parempi olla hyvä tekosyy jos täällä ei harrasta mitään liikuntaa. Lähes kaikki paikalliset tuntuvatkin pelaavan jotain lajia ja urheilevan melko säännöllisesti. Mukava vastakohta sille kliseiselle lihavalle amerikkalaisstereotyypille (on niitä ylipainoisiakin toki). Yläkampuksen ulkotiloista löytyy mm. useita tenniskenttiä, jalkapallokenttiä, amerikkalaisen jalkapallon stadioni, pesäpallostadioni ja seinäkiipeilyseinä. Samalta alueelta löytyy myös sisähalli, mutta en ole vielä käynyt siellä. Lisäksi opiskelijoilla on mahdollisuus käyttää vapaasti alakampuksen Student Recreation Centerin todella monipuolisen näköisiä kuntosaleja, koripallokenttiä, squashkenttiä ja juoksurataa. Näihin kaikkiin pääsee vilauttamalla sisään mennessään sitä yliopiston opiskelija/maksu/henkilökorttia. Yliopistolta löytyy myös todella laaja valikoima erilaisia urheilukerhoja, kuten baseball-, pöytätennis-, laskettelu-, nyrkkeily-, lacrosse- ja pyöräilykerho vain murto-osan mainitakseni. Urheilumahdollisuuksia silmälläpitäen hankinkin Wal-Martista kengät urheilua varten. Otin hyllystä mukaani Starter-merkkiset halpislenkkarit $18 ryöstöhintaan. Ostin halvat, sillä en ajatellut kantaa niitä kotiin.
Kävimme perjantaisen jalkapallosession jälkeen tekemässä lisää tuttavuutta alakampuksella Husky Lounge -nimisessä ravintolassa. Husky on muuten BU:n logo ja käsittääkseni kaikkien yliopiston urheilujoukkueiden nimikin (Bloomsburg Huskies). Loungessa oli samoja ihmisiä joihin olimme jo tutustuneet aiemmin. Kävimme myös pelaamassa biljardia kampuksen ulkopuolella olevassa biljardisalissa. Salilla on suomalaisen silmin melko outo käytäntö, sillä sinne pitää viedä omat bisset, kun paikka ei myy itse mitään. Salilta löytyykin B.Y.O.B sertifikaatti joka ilmeisesti pitää olla, että asiakkaat saavat tuoda ne omat juomansa mukanaan ja nauttia niitä siellä. Otimme muutaman erän kasipalloa ja jatkoimme siitä vielä Felipen suosittelemaan Good Old Daysiin, eli paikalliseen raflaan. Siellä käy enemmän paikallista porukkaa ja sinä iltana oli sopivasti karaokeilta. Tuttujen Rafaelin Enkelin ja Lumi Teki Enkelin Eteiseen -ikivihreiden sijaan karaokessa kuultiin vähän kaikkea laidasta laitaan. Mieleen jäivät ainaki Tenacious D - Fuck Her Gently, Green Jellö - Three Little Pigs, Pantera - Walk, Beatles - I Am The Walrus ja TIETYSTI Kenny Chesney - She Thinks My Tractor's Sexy. Jälkimmäinen on ihan oikea kappale ja videokin siihen löytyy tietysti Youtubesta (http://www.youtube.com/watch?v=uWu4aynBK7E). Tähän väliin on todettava etten voi käsittää Country-musiikin suosiota noin niinkun ylipäänsä.
Kirjoitin tämän tekstinpätkän jo viime viikonloppuna, mutta nyt vasta sain ladattua sen verkkoon pienten muokkausten jälkeen. Kävimme maanantaina n. 40min ajomatkan päässä olevassa puistossa, mutta siitä lisää seuraavassa päivitysessä.
Yliopiston liikuntamahdollisuudet ovat mitä parhaat. On parempi olla hyvä tekosyy jos täällä ei harrasta mitään liikuntaa. Lähes kaikki paikalliset tuntuvatkin pelaavan jotain lajia ja urheilevan melko säännöllisesti. Mukava vastakohta sille kliseiselle lihavalle amerikkalaisstereotyypille (on niitä ylipainoisiakin toki). Yläkampuksen ulkotiloista löytyy mm. useita tenniskenttiä, jalkapallokenttiä, amerikkalaisen jalkapallon stadioni, pesäpallostadioni ja seinäkiipeilyseinä. Samalta alueelta löytyy myös sisähalli, mutta en ole vielä käynyt siellä. Lisäksi opiskelijoilla on mahdollisuus käyttää vapaasti alakampuksen Student Recreation Centerin todella monipuolisen näköisiä kuntosaleja, koripallokenttiä, squashkenttiä ja juoksurataa. Näihin kaikkiin pääsee vilauttamalla sisään mennessään sitä yliopiston opiskelija/maksu/henkilökorttia. Yliopistolta löytyy myös todella laaja valikoima erilaisia urheilukerhoja, kuten baseball-, pöytätennis-, laskettelu-, nyrkkeily-, lacrosse- ja pyöräilykerho vain murto-osan mainitakseni. Urheilumahdollisuuksia silmälläpitäen hankinkin Wal-Martista kengät urheilua varten. Otin hyllystä mukaani Starter-merkkiset halpislenkkarit $18 ryöstöhintaan. Ostin halvat, sillä en ajatellut kantaa niitä kotiin.
Kävimme perjantaisen jalkapallosession jälkeen tekemässä lisää tuttavuutta alakampuksella Husky Lounge -nimisessä ravintolassa. Husky on muuten BU:n logo ja käsittääkseni kaikkien yliopiston urheilujoukkueiden nimikin (Bloomsburg Huskies). Loungessa oli samoja ihmisiä joihin olimme jo tutustuneet aiemmin. Kävimme myös pelaamassa biljardia kampuksen ulkopuolella olevassa biljardisalissa. Salilla on suomalaisen silmin melko outo käytäntö, sillä sinne pitää viedä omat bisset, kun paikka ei myy itse mitään. Salilta löytyykin B.Y.O.B sertifikaatti joka ilmeisesti pitää olla, että asiakkaat saavat tuoda ne omat juomansa mukanaan ja nauttia niitä siellä. Otimme muutaman erän kasipalloa ja jatkoimme siitä vielä Felipen suosittelemaan Good Old Daysiin, eli paikalliseen raflaan. Siellä käy enemmän paikallista porukkaa ja sinä iltana oli sopivasti karaokeilta. Tuttujen Rafaelin Enkelin ja Lumi Teki Enkelin Eteiseen -ikivihreiden sijaan karaokessa kuultiin vähän kaikkea laidasta laitaan. Mieleen jäivät ainaki Tenacious D - Fuck Her Gently, Green Jellö - Three Little Pigs, Pantera - Walk, Beatles - I Am The Walrus ja TIETYSTI Kenny Chesney - She Thinks My Tractor's Sexy. Jälkimmäinen on ihan oikea kappale ja videokin siihen löytyy tietysti Youtubesta (http://www.youtube.com/watch?v=uWu4aynBK7E). Tähän väliin on todettava etten voi käsittää Country-musiikin suosiota noin niinkun ylipäänsä.
Kirjoitin tämän tekstinpätkän jo viime viikonloppuna, mutta nyt vasta sain ladattua sen verkkoon pienten muokkausten jälkeen. Kävimme maanantaina n. 40min ajomatkan päässä olevassa puistossa, mutta siitä lisää seuraavassa päivitysessä.
Wednesday, September 1, 2010
Opiskelut alkaneet
Tunnit ovat alkaneet. Lukujärjestykseni on vähätuntinen, mutta tunnit on ärsyttävästi niin, että joka päivä välissä on pitkiä taukoja tuntien välillä. Minulla on viisi kurssia: Project Management, Principles of Management, Introduction To Computer Forensics, Telecommunications, sekä Modelling and Simulation of Business. Ainoastaan Project Management ja Telecommunications kurssien opettajat ovat amerikkalaisia, muut opettajani ovat intialainen, kiinalainen ja unkarilainen. Muut puhuvat hyvää englantia, mutta kiinalaisen puheesta on välillä vaikea saada selkoa. Takana on ainoastaan yksi tunti jokaista ainetta, joten eiköhän siihen ehdi vielä tottua.
Liikkuminen ylemmän ja alemman kampuksen välillä on helppoa. Reittiä kiertää jatkuvasti yliopiston omat bussit. Ma-to bussi kulkee 7.30-15.30 välillä 10min, ja 15.30-00 15min välein. Perjantaisin ajat ovat 7.30-17 ja 17-22. Myös kaupunkiin pääsee ma-to 7.30-21.30 ja pe 7.30-16.30 puolen tunnin välein. Wal-Martiin pääsee myös tungosbussilla ti ja pe iltaisin klo 18, 19 ja 20. Takaisin bussi lähtee aina 1h15min päästä täältä lähtemisestään.
Sain sähköpostia asumisesta asuvalta taholta. He tietävät, että yksikään kämppätoverini ei ole vielä saapunut (vaikuttaa siltä ettei ole saapumassakaan) ja sen tiedon varjolla tähän asuntoon lähetetään uusia asukkeja. Kuulin, että tällä hetkellä dormeissa asuu jopa kolme ihmistä samassa huoneessa ja siksi asumistilannetta pidetään silmällä ainakin näin alkulukukauden aikaan. Dormien ruuhkautuminen on ilmeisesti tavallista jokaisen lukukauden alussa.
Olen vieläkin melko ihmeissäni tuosta kouluruokalasta (Scranton Commons). Ruokalista vaihtelee päivittäin hieman. Eilen tiistaina ruokalassa oli tarjolla kaiken muun lisäksi mm. sushia. Siellä joku iäkäs japanilainen pyöräytteli makeja nälkäisille opiskelijoille. Makien sisältä löytyi joko rapua tai lohta kasviksien seurana. Sushit eivät kuitenkaan laadultaan olleet kovinkaan kummoisia, vaan riisi oli välissä jopa hieman raa'an oloista. Jälkiruokapöytäkin on melko käsittämätön. Ehkä seitsemän erilaisen täytekakun lisäksi pöydästä löytyvät pehmiskone, erilaiset tuoreet leivonnaiset, muffinssit, vasta uunista otetut pehmeät ja lämpimät keksit sekä kylmälaarit joista tarjoilija pyöräyttää jäätelöpalloja vohvelin päälle kunhan vaan pyytää. Pöytä päihittää tarjonnallaan moninkertaisesti esim. viime Joulun Joulubuffetin jälkiruokapöydä ravintola Sipulissa, eikä Sipuli kuitenkaan ole mikään halpa ravintola. Tosin kävijävolyymikin on hieman erilainen, sillä Commonsissa käy päivittäin tuhansia opiskelijoita. Söin tänään jälkiruoakahvin seurana pienen suklaamuffinssin joka oli aivan sairaan hyvää!
Ulkomaisten opiskelijoiden asioista vastaavan toimiston työntekijä Donna Murphy kertoi hauskan tarinan aiemman vuoden kommelluksista. Pari venäläistä opiskelijaa olivat joku vuosi takaperin joutuneet pidätetyiksi ensimmäisenä päivänään. He olivat kävelleet Wal-Martille asti useiden kilometrien päähän ja palanneet kampukselle ostoskärryn kanssa. Poliisi oli spotannut venäläiset ja kerännyt nämä talteen. Heillä ei tietenkään ollut mitään asiakirjoja mukanaan ja siitä ilmeisesti kehkeytyi vielä suurempia ongelmia. Mitä lie kavereiden päässä liikkunut kävellessään ison tien vartta ostoskärryä työnnellen.
Ulkona on viidettä päivää putkeen n. 30 astetta lämmintä ja pilvetöntä. Täällä on ollut aika lailla sama ilmasto jokaisena päivänä jonka olen täällä ehtinyt toistaiseksi viettämään ja sehän passaa meikäläiselle.
Tässä kaikki taas tällä kertaa. Lisää kirjoituksia taas muutaman päivän päästä. Take care!
Liikkuminen ylemmän ja alemman kampuksen välillä on helppoa. Reittiä kiertää jatkuvasti yliopiston omat bussit. Ma-to bussi kulkee 7.30-15.30 välillä 10min, ja 15.30-00 15min välein. Perjantaisin ajat ovat 7.30-17 ja 17-22. Myös kaupunkiin pääsee ma-to 7.30-21.30 ja pe 7.30-16.30 puolen tunnin välein. Wal-Martiin pääsee myös tungosbussilla ti ja pe iltaisin klo 18, 19 ja 20. Takaisin bussi lähtee aina 1h15min päästä täältä lähtemisestään.
Sain sähköpostia asumisesta asuvalta taholta. He tietävät, että yksikään kämppätoverini ei ole vielä saapunut (vaikuttaa siltä ettei ole saapumassakaan) ja sen tiedon varjolla tähän asuntoon lähetetään uusia asukkeja. Kuulin, että tällä hetkellä dormeissa asuu jopa kolme ihmistä samassa huoneessa ja siksi asumistilannetta pidetään silmällä ainakin näin alkulukukauden aikaan. Dormien ruuhkautuminen on ilmeisesti tavallista jokaisen lukukauden alussa.
Olen vieläkin melko ihmeissäni tuosta kouluruokalasta (Scranton Commons). Ruokalista vaihtelee päivittäin hieman. Eilen tiistaina ruokalassa oli tarjolla kaiken muun lisäksi mm. sushia. Siellä joku iäkäs japanilainen pyöräytteli makeja nälkäisille opiskelijoille. Makien sisältä löytyi joko rapua tai lohta kasviksien seurana. Sushit eivät kuitenkaan laadultaan olleet kovinkaan kummoisia, vaan riisi oli välissä jopa hieman raa'an oloista. Jälkiruokapöytäkin on melko käsittämätön. Ehkä seitsemän erilaisen täytekakun lisäksi pöydästä löytyvät pehmiskone, erilaiset tuoreet leivonnaiset, muffinssit, vasta uunista otetut pehmeät ja lämpimät keksit sekä kylmälaarit joista tarjoilija pyöräyttää jäätelöpalloja vohvelin päälle kunhan vaan pyytää. Pöytä päihittää tarjonnallaan moninkertaisesti esim. viime Joulun Joulubuffetin jälkiruokapöydä ravintola Sipulissa, eikä Sipuli kuitenkaan ole mikään halpa ravintola. Tosin kävijävolyymikin on hieman erilainen, sillä Commonsissa käy päivittäin tuhansia opiskelijoita. Söin tänään jälkiruoakahvin seurana pienen suklaamuffinssin joka oli aivan sairaan hyvää!
Ulkomaisten opiskelijoiden asioista vastaavan toimiston työntekijä Donna Murphy kertoi hauskan tarinan aiemman vuoden kommelluksista. Pari venäläistä opiskelijaa olivat joku vuosi takaperin joutuneet pidätetyiksi ensimmäisenä päivänään. He olivat kävelleet Wal-Martille asti useiden kilometrien päähän ja palanneet kampukselle ostoskärryn kanssa. Poliisi oli spotannut venäläiset ja kerännyt nämä talteen. Heillä ei tietenkään ollut mitään asiakirjoja mukanaan ja siitä ilmeisesti kehkeytyi vielä suurempia ongelmia. Mitä lie kavereiden päässä liikkunut kävellessään ison tien vartta ostoskärryä työnnellen.
Ulkona on viidettä päivää putkeen n. 30 astetta lämmintä ja pilvetöntä. Täällä on ollut aika lailla sama ilmasto jokaisena päivänä jonka olen täällä ehtinyt toistaiseksi viettämään ja sehän passaa meikäläiselle.
Tässä kaikki taas tällä kertaa. Lisää kirjoituksia taas muutaman päivän päästä. Take care!
Subscribe to:
Posts (Atom)