Wednesday, September 1, 2010

Opiskelut alkaneet

Tunnit ovat alkaneet. Lukujärjestykseni on vähätuntinen, mutta tunnit on ärsyttävästi niin, että joka päivä välissä on pitkiä taukoja tuntien välillä. Minulla on viisi kurssia: Project Management, Principles of Management, Introduction To Computer Forensics, Telecommunications, sekä Modelling and Simulation of Business. Ainoastaan Project Management ja Telecommunications kurssien opettajat ovat amerikkalaisia, muut opettajani ovat intialainen, kiinalainen ja unkarilainen. Muut puhuvat hyvää englantia, mutta kiinalaisen puheesta on välillä vaikea saada selkoa. Takana on ainoastaan yksi tunti jokaista ainetta, joten eiköhän siihen ehdi vielä tottua.

Liikkuminen ylemmän ja alemman kampuksen välillä on helppoa. Reittiä kiertää jatkuvasti yliopiston omat bussit. Ma-to bussi kulkee 7.30-15.30 välillä 10min, ja 15.30-00 15min välein. Perjantaisin ajat ovat 7.30-17 ja 17-22. Myös kaupunkiin pääsee ma-to 7.30-21.30 ja pe 7.30-16.30 puolen tunnin välein. Wal-Martiin pääsee myös tungosbussilla ti ja pe iltaisin klo 18, 19 ja 20. Takaisin bussi lähtee aina 1h15min päästä täältä lähtemisestään.

Sain sähköpostia asumisesta asuvalta taholta. He tietävät, että yksikään kämppätoverini ei ole vielä saapunut (vaikuttaa siltä ettei ole saapumassakaan) ja sen tiedon varjolla tähän asuntoon lähetetään uusia asukkeja. Kuulin, että tällä hetkellä dormeissa asuu jopa kolme ihmistä samassa huoneessa ja siksi asumistilannetta pidetään silmällä ainakin näin alkulukukauden aikaan. Dormien ruuhkautuminen on ilmeisesti tavallista jokaisen lukukauden alussa.

Olen vieläkin melko ihmeissäni tuosta kouluruokalasta (Scranton Commons). Ruokalista vaihtelee päivittäin hieman. Eilen tiistaina ruokalassa oli tarjolla kaiken muun lisäksi mm. sushia. Siellä joku iäkäs japanilainen pyöräytteli makeja nälkäisille opiskelijoille. Makien sisältä löytyi joko rapua tai lohta kasviksien seurana. Sushit eivät kuitenkaan laadultaan olleet kovinkaan kummoisia, vaan riisi oli välissä jopa hieman raa'an oloista. Jälkiruokapöytäkin on melko käsittämätön. Ehkä seitsemän erilaisen täytekakun lisäksi pöydästä löytyvät pehmiskone, erilaiset tuoreet leivonnaiset, muffinssit, vasta uunista otetut pehmeät ja lämpimät keksit sekä kylmälaarit joista tarjoilija pyöräyttää jäätelöpalloja vohvelin päälle kunhan vaan pyytää. Pöytä päihittää tarjonnallaan moninkertaisesti esim. viime Joulun Joulubuffetin jälkiruokapöydä ravintola Sipulissa, eikä Sipuli kuitenkaan ole mikään halpa ravintola. Tosin kävijävolyymikin on hieman erilainen, sillä Commonsissa käy päivittäin tuhansia opiskelijoita. Söin tänään jälkiruoakahvin seurana pienen suklaamuffinssin joka oli aivan sairaan hyvää!

Ulkomaisten opiskelijoiden asioista vastaavan toimiston työntekijä Donna Murphy kertoi hauskan tarinan aiemman vuoden kommelluksista. Pari venäläistä opiskelijaa olivat joku vuosi takaperin joutuneet pidätetyiksi ensimmäisenä päivänään. He olivat kävelleet Wal-Martille asti useiden kilometrien päähän ja palanneet kampukselle ostoskärryn kanssa. Poliisi oli spotannut venäläiset ja kerännyt nämä talteen. Heillä ei tietenkään ollut mitään asiakirjoja mukanaan ja siitä ilmeisesti kehkeytyi vielä suurempia ongelmia. Mitä lie kavereiden päässä liikkunut kävellessään ison tien vartta ostoskärryä työnnellen.

Ulkona on viidettä päivää putkeen n. 30 astetta lämmintä ja pilvetöntä. Täällä on ollut aika lailla sama ilmasto jokaisena päivänä jonka olen täällä ehtinyt toistaiseksi viettämään ja sehän passaa meikäläiselle.

Tässä kaikki taas tällä kertaa. Lisää kirjoituksia taas muutaman päivän päästä. Take care!

4 comments:

  1. Mä niin lihoisin satakiloa ja eläisin pelkästään sillä jälkkäripöydällä.

    Onko se pitkä matka sieltä ylhäältä alas? Kun pitää bussilla mennä...

    ReplyDelete
  2. Ei se ole pitkä matka, mutta täällä se tuntuu hirveän suurelta ongelmalta. Kaikki on ihan kauhuissaan jos toteaa kävelleensä jostain johonkin, en käsitä. Sanoisin et 10-15min kävely tonne alakampukselle. Keli on ollut sen 30c ja takasin ylös on pelkkää ylämäkeä niin sit se bussi on ihan kiva. Niitä tulee tosi tiuhasti viikolla.

    ReplyDelete
  3. Amerikassa käveleminen on ongelma. Muistan kun olin koiran kanssa lenkillä, niin ihmiset moikkaili (siis toiset ulkoilijat) ja jäivät juttelemaan. Ulkoilmailu yhdistää :)

    ReplyDelete