Perjantaina oli taas futispäivä. Pelailimme kolmisen tuntia pikkukentällä valmistautuen koulun sisäiseen turnaukseen. Turnaus alkaa 20.9. ja kestää muistaakseni kuukauden verran. Joukkueemme nimi on kekseliäästi International Soccer Team. Joukkueet ovat kuulemma yleensä olleet ihan tasokkaita, eli peleissä saa varmaan pistää parastaan. Niinhän sen kuuuluu mennäkin.
Pelien jälkeen pidimme pienehköt juhlat minun luonani. Asun edelleen yksin, eli odotan vieläkin kämppiksiä saapuviksi. Yksin asuminen tietysti mahdollistaa pirskeiden pitämisen täällä, joten miksikäs ei. Paikalla olivat Manuel, Kari, Felipe, Chika, Paul, Polina, Vanessa ja hieman myöhemmin myös Jarvis. Jossain vaiheessa sain vieraita myös naapurista (Evan ja Randy). Ilta meni leppoisissa tunnelmissa lähinnä niitä näitä turisten ja musiikkia kuunnellen. Felipe Etelä-Amerikkalaisena laittoi tietysti salsat yöllä kehiin. Joskus sitä on itsekin tullut parkettia kulutettua ja muistissa oli vielä muutama askelsarja, joten ei tarvinnut nolostella kun porukka veti väkisin joraamaan. Ilta päättyi neljän aikaan ja hetken siivoamisen jälkeen pääsin itsekin nukkumaan.
Lauantaina Bloomsburg Huskiesin käsiovaalijoukkue (käsiovaali, tuo amerikkalainen versio jalkapallosta) pelasi ensimmäisen kotiottelunsa ja olimme sopineet menevämme katsomaan sitä. Olimme nelistään Manuelin, Jarvisin ja Janain kanssa peliä katsomassa, mutta emme suinkaan olleet ainoita yleisössä. Yleisöä tässä yliopistojalkapallo-ottelussa oli varmaan saman verran kuin Veikkausliigan futismatseissa keskimäärin. Katsomo oli melko pitkälti täynnä ja Huskies-paitoja näkyi olevan päällä suurella osalla yleisöstä. Puoliajalla nähtiin myös varmaan 60+ henkisen orkesteri-tanssiryhmän show joka sekin oli mielestäni melko suuri tällaiseksi pienehkö yliopiston urheilutapahtumaksi. Kyllä täällä Ameriikassa vaan kaikki on niin suurta ja hienoa, wau.
Ottelu itsessään oli hieman tylsä. Se alko klo 1 ja loppu joskus 3.30 tienoilla, eli taukoineen päivineen siis n. 2,5h. Tämä on tietysti melko paljon, kun ottaa huomioon että peli on 4x15min eikä varttien välillä ole puoliajan lisäksi oikeastaan yhtään taukoa. Osansa tylsyyteen toi varmasti sekin, että Bloomsburg voitti ottelun aika reilusti 41-13 ja peli oli jo joskus toisen puoliajan jälkeen melko selvä. Lopussa jännitettiin lähinnä sitä kauanko 15min eriä pystyy venyttämään ja kuinka pahasti perse voi puutua.
No comments:
Post a Comment